Aurinkoturkin tarinat

11.8.2018

Kuisketassu ryntää pesääni.
”Selviäähän hän?” nuori naaras kysyy tukahtuneella äänellä.
”Luultavasti, mutta en voi luvata mitään. Hänen selkärankansa on murtunut pahasti ainakin neljästä eri kohdasta ja takajalat ovat luultavasti poikki, on ihme että hän ei ole vielä kuollut”, vastaan surullisena.
”Näitä vammoja on vaikea korjata. Kuisketassu ja Tammitassu, odottaisitteko hetken ulkopuolella, niin voin jutella Usvajalalle kahden?” kysyn hellästi.

”En halunnut että Tammitassu tai Kuisketassu kuulee tätä, mutta en usko että Pilvipentu voi enään liikkua. Ainakaan takajalkojen avulla, jos hän selviää. Jos hän selviää, hänen elämänsä muuttuu täysin, hän ei rampana voi täyttää oppilaan velvollisuuksia, joka tarkoittaa ettei hänestä voi tulla parntajaa”, kuiskaan Usvajalalle, joka näyttää järkyttyneeltä.
”E-etkö voi tehdä mitään?” Usvajalka kysyy värisevällä äänellä.
”En, en voi, olen tehnyt jo kaiken voitavani. Olen sitonut murtumat ja poikki menneet kohdat hämähäkinseitillä. Voisin antaa hänelle rohtoja, mutta hän ei ole tajuissaan”, sanon anteeksipyytävästi.

13.8.2018

”Pilvitassu, tiedän että tämä tulee olemaan raskasta, mutta et luultavasti pysty enään ikinä kävelemään juoksemisesta puhumattakaan”, sanon raskaasti. Ja katson kuinka valkean naaraan ilme valahtaa.

4.9.2018

Kuulen ääniä pesäni ulkopuolelta ja pujahdan ulos. Huomaan heti soturit jotka palaavat taistelusta. Katseeni kiinnittyy Laikkujakaan, joka on selvästi haavoittunut pahiten. Äkkiä Kuurapentu sujahtaa luokseni.
”Saanko auttaa?” Hän kysyy toiveikkaana.
”Tottakai!” Naurahdan. Nään pennun melkein hyppivän innosta.
”Voitko tuoda hämähäkinseittiä, kehäkukkaa ja kultapiiskua?” Kysyn ja viittaan hänälläni Laikkujalan luokseni.

5.9.2018

Kävelen sisään pesääni, ja humaan hieman hermostuneen näköisen Kuurapennun.
”Ai hei Kuurapentu! Onko sinulla jotain asiaa?” Kysyn.
”Niin…minä..tuota…tuota…”, Kuurapentu sopertaa.
”Kun minä saan oppilasnimeni haluan sinun oppilaaksesi!!!” Hän pamauttaa. Olen salaa tyytyväinen. Tiedän että Kuurapennusta tulee loistava parantaja!
”Niin arvelinkin”, hymyilen.
”Kyllä se sopii, autathan ensin minua muutamana päivänä? Haluan varmistaa innostuksesi ja taitosi”, jatkan iloisesti. Pentu nyökkää innoissaan. Silloin huomaan Pilvitassun, joka peittää juuri korviiaan tassuillaan ja yrittää olla purkamasta kiukkuaan. Sydäntäni vihlaisee, kun ajattelen Pilvitassun tulevaisuutta.

9.9.2018

Loikin kauhuissani ulos pesästäni, ja olen törmätä Sumutähteen, joka istuskelee pesän edustalla.
”Mitä siellä tapahtuu?” hän kysyy.
”Pilvitassi, hän, hän kuoli!”Ulvon sisarelleni.
”Ei!”hän parkaisee.
”Otan Kuurapennun oppilaakseni”, ilmoitan ja lähden kävelemään kohti Suurpuuta.
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Surpuulle klaanikokoukseen!” Ulvon ja jään odottamaan kissoja. Klaani alkaalipua paikalle väsyneinä ja hämmentyneinä näin myöhäisestä kokoontumisesta.Kun kaikki ovat paikalla, aloitan.
”Laaksoklaanin kissat, te tiedätte etten voi olla luonanne ikuisesti. Pilvisydän menehtyi juuri, ja auttoi minua ymmärtämään, että minun on aika ottaa uusi oppilas”, aloitan hengästyneenä. Kissat alkavat mumista keskenään. Kuulen sieltä täältä sanoja kuten: ”Pilvisydän” ja ”menehtyi”.
”Olen valinnut oppilaakseni kissan, joka on osoittanut olevansa taitava, avulias, lempeä ja etenkin halukas, ottamaan vastaan parantajanoppilaan paikan. Uusi oppilaani on Kuurapentu”, jatkan katsoen Kuurapentua.
”Kuurapentu, otatko vastaan paikan Aurinkoturkin uutena oppilaana?” Sumutähti kysyy vierestäni ja kutsuu Kuurapennun luokseen.
”Tietenkin! Tai siis kyllä”, Kuurapentu hihkaisee saapuessaan Suurpuun juureen.
”Siinä tapauksessa, puolikuun aikana matkaat kanssani Kuulammelle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut parantajaksi”sanon hyvilläni.
”Tästä hetkestä siihen hetkeen asti, jolloin saat parantajanimesi, sinut tunnetaan Kuuratassuna! Laaksoklaanin onnittelut kulkekoon kanssasi!” Sumutähti lopettaa.

24.9.2018

Jokin hipaisee lapaani. Käännähdän ympäri. Nään suuren laakson ja Kermasydämen, Laaksoklaanin vanhan parantajan.
”Kermasydän”, kuiskaan hiljaa.
”Aurinkoturkki, metsä on suuressa vaarassa. Tuho on tuleva ja klaanien päälliköiden pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Klaanien pitää yrittää tulla toimeen”, valkea naaras sanoo lempeästi.
”Mitä sinä tarkoitat?” Kysyn hieman hädissäni.
”En voi sanoa enempää!” Kermasydän ulvaisee, ennen kuin häviää ilmaan. Silmäni säpsähtävät auki ja hyinen tuuli puhaltaa minua päin. Ulkona sataa kaatamalla. Nousen pikaisesti, ja suin itseni huolimattomasti. Huomaan kohta Kuuratassun joka on jo jalkeilla, mutta huomaan samalla tämänkin silmissä mietteliään katseen.
”Kuuratassu, onko kaikki hyvin?” tiedustelen.

26.9.2018

”Esittelen sinut tänään Tähtiklaanille. Olitko jo unohtanut?” kysyn hätääntyneeltä oppilaaltani.
”Jihuu!” Kuuratassu huudahtaa ja ryntää ulos. HÄn kuitenkin ilmestyy heti takaisin vettävaluvana. Hymy nousee väkisinkin huulilleni. Hänestä tulee hyvä parantaja.
”Sinun pitää olla valmis kohta. Tähtilammelle on pitkä matka!”Sanon nopeasti.

Advertisement