Huuhkajatassun tarinat

13.8.2018

”Ota vain jotain”, kuulen Luontoäänen äänen takaani. Käännähdän katsomaan ja nään hänen puhuvan Lintutassulle. Huomaan Lintutassun ottavan pienen kalan ja siirtyvän vähän syrjemmälle syömään sitä.Kävelen ensin tuoresaaliskasalle ja otan hiiren. Sitten tassutan Lintutassun luokse.
”Hei Lintutassu! Voinko liittyä seuraan?” kysyn ja jään odottamaan vastausta.

”Mitä muuten sinulle kuuluu?” Lintutassu kysyy minulta. ”Kuka on mestarisi ja mitä olet hänen kanssaan tehnyt?” naaras jatkaa.
”Minulle kuuluu hyvää, kiitos! Ja mestarini on Pöllöviiksi”, vastaan nyökäten kohti ruskeaa kollia, joka istui vähän matkan päässä.
”Mitä sinulle kuuluu?” kysyn.

14.8.2018

”Kiitos, minullekin kuuluu hyvää”,Lintutassu vastaa iloisesti. ”En ole vielä harjoitellut Luontoäänen kanssa muuta kuin kalastusta, mutta mehän voisimme joskus harjoitella yhdessä jotain! Kyllähän se sopii varmastikin Luontoäänelle ja Pöllöviikselle!” Lintutassu jatkaa innoissaan.
”Niin varmasti se sopii, käydäänkö heti kysymässä?” kysyn iloisen ajatuksesta, että saisin seuraa.

15.8.2018

”Miksei”, Luontoääni räpäytti silmiään. ”Ajattelinkin viedä sinut piakkoin harjoittelemaan, jos Pöllöviiksi ja Huuhkajatassu haluaisivat tulla mukaan, he voivat tulla”, Luontoääni jatkaa katsoen Lintutassua.
”Miksipä ei”, Pöllöviiksi maukuu.
”Milloin mennään?” Kysyn innoissani.
”Ehkäpä huomenna”, mestarini Pöllöviiksi sanoo.
”Huomenna? Miksei tänään?” jatkan hieman pettyneenä.
”Olemme tehneet jo paljon”, Luontoääni vastaa ja lähden tassuttamaan hieman pettyneenä pois.

”Äläs nyt vielä murehdi”, Lintutassu maukuu lohduttavasti. ”Mehän voisimme tehdä nyt jotain kivaa yhdessä! Ihan vain kahdestaan, sinä ja minä”, hän jatkaa iloisesti.
”Käyhän se, mennäänkö saalistamaan, tai voisimme ottaa jouksukiplailun!?” ehdotan.

”Ei haittaa vaikka olisit huono! Haluaisin saalistaa”, sanon empimättä. Katson Lintutassua, ja tiedän hänen miettivän hyvää vastausta,
”Juoksukisa tuolle ummelle!” Huudan olkani yli nyökäten kohti kaukaista nummea. Juoksen eteenpäin kovaa, ja unohdan kaiken, tunnen ainoastaan jalkani jotka viistävät maata ja tuulen joka pörröttää turkkiani.

18.8.2018

”Mitä me metsästämme?” Lintutassu kysyy saatuaan minut kiinni.
”Jäniksiä, peltomyyriä, vesimyyriä tai hiiriä. Pellottaako ettet saa yhtään kiinni?” Kysyn kiusoittelevasti samalla kun pukkaan uutta ystävääni hellästi kylkeen. Alan haistella ilmaa, ja ei aikaakaan kun haistan jäniksen. Tutkin nummea katseellani, ja kohta nään ison jäniksen muutaman puunmitan päässä. Taivun saalistusasentoon ja lähden hiipimään saalistani kohti. Kun olen siitä ketunmitan päässä, ponnistan ilmaan, laskeudun juuri ja juuri liian kauas ja jänis lähtee juoksuun. Juoksen hieman sen takana ja loikkaan uudestaan. Nyt osun suoraa sen selkään ja puraisen sen niskan poikki. Nostan ruumiin hampaillani, ja tassutan ylpeänä takaisin Lintutassun luo.

25.8.2018

”Sinulla oli nyt tuuria. Kunpa minäkin osaisin noin”, Lintutassu maukuu.
”Äh ei se oikeasti ole vaikeaa. Sinäkin varmasti osaat saalistaa jos vain yrität tosissasi”, sanon kannustavasti.
”Niin varmaan”, naaras vastaa hieman masentuneena.
”Sinun vuorosi saalistaa, luulen haistavani toisenkin jäniksen!” Huudahdan yrittäen piristää ystävääni.

1.9.2018

”Katso”, Pöllöviiksi kuiskaa. Kohotan katseeni mestarini osoittamaan suuntaan, ja nään pienen oravan oksalla lähelläni. Hiivin puun luokse, ja alan kiivetä. Kun olen vähän oravan yläpuolella, loikkaan sitä kohti. Mutta orava on huomannut että olen sen takana, ja se hyppää pois tieltäni. Iskeydyn kuono edellä maahan.
”Auu”, vaikerran, kohottaen katseeni Pöllöviikseen.
”Ei se mitään. Meillä on muutenkin tarpeeksi riistaa, lähdetään takaisin leiriin”, mestarini sanoo viitaten hännällään kahta hiirtä, sekä yhtä kalaa ja rastasta. Kävelemme leiriin. Astun sisäänkäynnin läpi, ja huomaan Lehtitassun joka istuu sisäänkäynnin edessä. Leirissä on hiljaista.
”Missä kaikki ovat?” Kysyn ihmeissäni.
”Taistelemassa”, naaras vastaa ja laskee katseensa.

26.9.2018

Istun syömässä lihavaa jänistä joen tuntumassa. Jostain kuuluu ukkosen jyrinää, ja äkkiä alkaa tihuttaa. Silloin leirin sisäänkäynniltä kuuluu ryskettä. Haistan ainakin Lumiturkin ja Punavarjon hajun, mutta haistan myös tuntemattoman kissan. Kiinnostun äkkiä, ja kävelen lähemmäs sisäänkäyntiä. Tuttujen turkkien seassa nään vieraan turkin. Se on hopeansinertävä, ja pian huomaan sen kuuluvan vihreäsilmäiselle naaraalle. Naaras näyttää ystävälliseltä, mutta niskavillani nousevat silti pystyyn ja ylähuuli nousee hieman. En ole erakkoja tai kotikisuja vastaan, ainakaan täysin, mutta en kuitenkaan haluaisi olla aina klaanissa, joka päästää kyseiset kissat melkein aina joukkoonsa. Kissat siirtyvät pois erakon ympäriltä, ja Kirkastähti kävelee tämän luokse.
”Minä olen Kirkastähti Vesiklaanin päällikkö. Lumiturkki kertoi minulle että haluaisit liittyä klaaniimme. Onko se totta?” hän kysyy vieraalta.
”Pitää paikkaansa”, kissa vastaa. Kissajoukossa kuuluu mutinaa.
”Haluan puhua vielä kanssasi pesässäni. Tule mukaani” Kirkastähti sanoo vielä ja kääntyy kävelemään kohti pesäänsä. Vieras lähtee hänen peräänsä hieman epävarmana. Tunnen oloni hieman hämmentyneeksi. Lähden itse kävelemään kohti pesätovereitani. Ehdin kuulla Omenatassun sanovan:
”Pääseköhän hän liittymään. Olisi kiva saada uusi ystävä! ”, naaraan kommentti hämmentää minua hieman, koska omasta mielestäni meillä on ihan tarpeeksi ystäviä klaanissa. Kuulen vielä Salamatassun äänen sanovan:
”Ja pah! Siitä pikku kirpusta ei koskaan tulisi kunnon soturia!” kollin ääni on kimpaantunut ja tyly. Hän marssii oppilaidenpesään juuri, kun saavun muiden luokse. Lähden nopeasti hänen peräänsä.
”Salamatassu! Minulla on asiaa!”, huudahdan pesän suulta.