Käärmekielen tarinat

Nämä tarinat on kirjoittanut Tähtikissa

16.9.2018

”Käärmepentu, olet elänyt klaanissa kuusi kuuta ja nyt on sinun aikasi tulla oppilaaksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoon sinua Käärmetassuksi. Mestariksesi tulee Ruohoviiksi. Odotan, että Ruohoviiksi välittää kaiken tietonsa sinulle”, Kirkastähti julisti.
”Ruohoviiksi, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta Oliivijalalta, ja olet osoittanut olevasi rauhallinen ja uskollinen. Odotan, että siirrät kaiken tietosi Käärmetassulle”, päällikkö jatkoi. *Olen nyt oppilas!* Ruohoviiksi asteli Käärmetassun luo ja he koskettivat kuonoja.
”Käärmetassu! Käärmetassu! Käärmetassu!” kaikki onnittelivat.
”Lähdetäänkö rajakierrokselle?” Ruohoviiksi kysyi lempeästi.

29.9.2018

Käärmetassu seurasi Ruohoviikseä ulos leiristä. He kävelivät hiljaisuuden vallitessa jokea pitkin.
”Kuten varmaankin haistat, saavuimme juuri Metsäklaanin rajalle. Metsäklaanin reviirin takana ovat ukkospolut. Olemme nyt todella lähellä hylättyä kaksijalanmökkiä”, Ruohoviiksi sanoi.
”Selvä!” Käärmetassu vastasi. He jatkoivat matkaa vasemmalle aina nummen reunaan saakka.
”Tässä on Laaksoklaanin raja. Olemme Laaksoklaanin kanssa hyvissä väleissä, joten saamme heiltä välillä yrttejä”, Ruohoviiksi sanoi ja hänen oppilaansa nyökkäsi taas. Hän näytti vielä yleisimmän saalistusalueemme ja harjoitusareenan. He palasivat sitten leiriin. Siellä oli käymässä kiivas keskustelu. Pian alkoi myös sataa.
”Voit nyt mennä lepäämään”, Ruohoviiksi sanoi. Hän kääntyi ja meni kohti kiivasta keskustelua. Itse Käärmetassu meni oppilaiden pesään sammalpetiinsä lepäämään.

31.10.2018

Käärmetassu tuli hytisevänä ulos parantajan pesästä. Hän oli loukannut tassunsa tulvan aikana. Lehtilampi oli laittanut siihen jotain parantavaa salvaa, ja nyt se oli jo parempi. Ruohoviiksi tuli kollioppilaan luokse. Hän näytti salaperäiseltä.
”Mitä tänään harjoittelemme?” Käärmetassu kysyi. Hän oli ollut oppilas vasta muutaman päivän ajan, ja odotti innolla ensimmäistä kunnollista oppituntiaan. Tulva oli tullut harjoittelun tielle.
”Ajattelin antaa sinulle vapaapäivän”, Ruohoviiksi vastasi. Käärmetassun sisällä roihahti.
”Sinä kirpunsyömä ketunläjä!” kollioppilas puhui vihaisena. Käärmetassun niskakarvat olivat nousseet pystyyn. Ruohoviiksi värähti.
”Tuo oli vitsi, karvapallo. Rauha. Tänään harjoittelemme taisteluliikkeitä”, kilpikonnakuvioinen kolli sanoi. Käärmetassu rauhoittui hieman. Taisteluliikkeitä! Soturioppilas nyökkäsi.
”Hyvä, että se sopii. Mennään harjoitusareenalle”, vihreäsilmäinen kolli sanoi. Äänestä pätellen kolli pelkäsi oppilaansa hyökkäävän hänen kimppuunsa. Käärmetassu antoi niskakarvojensa laskeutua. He eivät kuitenkaan ehtineet lähteä, kun Kirkastähden ylväs ja tyynen rauhallinen ääni kaikui leirissä:
”Tulkoon jokainen uimaan kykenevä tänne kannolle klaanikokoukseen!” Käärmetassu juoksi oppilaiden pesän edustalle. Hän oli siinä aivan yksin. Kaikki oppilaat olivat jossain muualla. Lähes kaikkien tultua aukiolle päällikkö aloitti.
”Minulla on ilo ilmoittaa, että klaaniimme saadaan kolme uutta oppilasta! Vesipentu, Sorapentu ja Liljapentu, astuisitteko eteen?” hopeanvärinen kolli viittoi kolmea pentua eteen. Tuulisateen silmistä heijastui selvä emonylpeys.
”Vesipentu, Sorapentu ja Liljapentu, olette eläneet klaanissa kuusi kuuta ja nyt on teidän aikanne tulla oppilaiksi. Tästä päivästä aina siihen päivään asti, jona ansaitsette soturinimenne, kutsuttakoon teitä Vesitassuksi, Soratassuksi ja Liljatassuksi. Vesitassu, mestariksesi tulee Ratamoturkki. Soratassu, mestariksesi tulee Takiaisturkki. Liljatassu, mestariksesi tulee Tiikerisydän. Odotan, että Ratamoturkki, Takiaisturkki ja Tiikerisydän välittävät kaiken tietonsa teille”, Kirkastähti nimitti oppilaat. Ratamoturkki, Takiaisturkki ja Tiikerisydän astuivat eteen oppilaidensa vierelle.
”Ratamoturkki, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta Kuuloikalta, ja olet osoittanut olevasi ystävällinen ja armollinen. Odotan, että siirrät kaiken tietosi nuorelle Vesitassulle. Takiaisturkki, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta Kastekieleltä, ja olet osoittanut olevasi rohkea ja vahva. Odotan, että siirrät kaiken tietosi nuorelle Soratassulle. Tiikerisydän, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet saanut hyvää koulutusta Lumiturkilta, ja olet osoittanut olevasi uskollinen ja vahva. Odotan, että siirrät kaiken tietosi nuorelle Liljatassulle”, Kirkastähti puhutteli mestareita. Uudet oppilaat koskettivat mestareidensa kanssa kuonoja ja vetäytyivät sivummalle.
”Vesitassu! Soratassu!” klaanin kissat huusivat.
”Liljatassu!” Käärmetassu oli yksi ainoista, joka huusi hänen nimeään. Hän kuitenkin huusi kaksin verroin kovempaa.

24.12.2018

Käärmetassu katsoi nimitysmenojen jälkeen pitkään nuoria oppilaita. Ei, hän katsoi Liljatassua. Hänen kaunis, valkoharmaa kilpikonnakuvioinen turkkinsa hohti auringonvalossa tehden hänestä vielä kauniimman näköisen. Käärmetassu havahtui ajatuksistaan, kun hän kuuli Ruohoviiksen toistavan hänen nimeään.
”Käärmetassu?” hän sanoi.
”Ööh joo”, soturioppilas sanoi katse yhä Liljatassussa.
”Etkö haluakaan harjoitella taisteluliikkeitä?” ruskea kilpikonnakuvioinen kolli kysyi. Käärmetassu kääntyi mestarinsa puoleen ja nyökkäsi innokkaasti. He lähtivät leiristä kohti harjoitusareenaa.

Saavuttuaan sammalpohjaiselle painaumalle Käärmetassu ajatteli taas Liljatassua. Missä hän oli? Mitä hän teki nyt? Ruohoviiksi istui painauman reunalle ja sanoi:
”Tänän harjoittelemme etutassulla lyömistä ja viiltämistä. Ainut ero näiden välillä on se, että lyönnissä kynnet ovat sisällä ja viillossa ulkona. Harjoituksissa siis harjoittelemme pelkkää lyöntiä, mutta taistelussa voi käyttää myös viiltämistä.” Käärmetassu nyökkäsi. Tämä oli hänen juttunsa. ”Nyt, yritä kokeilla sitä — lyöntiä — minuun. Lyöt siis minua etutassullasi ylhäältä päin, tässä liikkeessä voi pitää taistelussakin kynnet sisällä”, ruskea kilpikonnakuvioinen kolli selitti. Käärmetassu keskittyi liikkeeseen. Hän nosti etutassunsa ilmaan ja kumautti sillä mestarinsa päähän.
”Oikein hyvä! Taistelussa voit lyödä vähän lujempaa, mutta tuo on hyvä alku! Eihän harjoituksissa kannatakaan laittaa kaikkea peliin, ettei toista satu”, Ruohoviiksi sanoi. Käärmetassu nyökkäsi kiinnostuneena. He harjoittelivat pitkään, kunnes aurinko alkoi laskea. Silloin Ruohoviiksi sanoi: ”Nyt riittää tältä erää. Lähdetään leiriin lepäämään.”

14.1.2019

Käärmetassu asteli mestarinsa vierellä leiriin. Leirissä kolli meni rauhallisesti oppilaiden pesän eteen. Siinä istui Unitassu, aivan tavallinen sumunharmaa naaras, oppilas hänkin. Käärmetassu istui ihan muina kolleina maahan, tarpeeksi kauas naaraasta, jottei kukaan luulisi mitään. Eihän Käärmetassu oikeastikaan tunne mitään tuota Unitassua kohtaan, mutta silti. Ettei kukaan luule mitään.
”Hei! Miten meni, siis rajojen kiertäminen? Onko Limesilmä aivan kauhean ärsyttävä?” Käärmetassu aloitti rennosti. Hän halusi ilmaista, että ei olisi maailman tylyin kolli, vaikkei mikään kilteinkään.
”Aivan hyvin. Ei ole”, Unitassu vastasi hiljaa katsoen kaukaisuuteen.
”Jaa. Minä harjoittelinkin taisteluliikkeitä Ruohoviiksen kanssa!” Käärmetassu sanoi mahtailevasti. Hän jäi odottamaan naaraan vastausta esitellen kynsiään klaanille heilutellen käpäläänsä ilmassa.

27.2.2019

”Selvä”, Unitassu sanoi hiljaa. Hän käänsi katseensa kynsiään esittelevään Käärmetassuun.
”No, jos et ole juttutuulella, niin…” Käärmetassu ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun leiriin saapui Vesiklaanin ja Metsäklaanin sekainen partio. Partio sai osakseen epäileviä vilkaisuja kaikkialta leiristä.
”Mitä tämä tarkoittaa?” Kirkastähti kysyi arvokkaasti.
”Nämä metsäklaanilaiset saivat kaksi Laaksoklaanin oppilasta kiinni varastamassa riistaamme”, selitti Pöllöviiksi. Kirkastähden lavat jännittyivät. Riistaa oli lehtikatona muutenkin vähän, joten asiaa ei auttanut yhtään kaksi varastelevaa oppilasta.
”Kertoisimme mielelämme mitä näimme”, punaruskea naaras kumarsi Kirkastähdelle. Päällikkö nyökkäsi hitaasti antaen luvan puhua.
”Olimme normaalilla partiokieroksella, kun lähestyimme rajojen yhtymäkohtia. Siellä näimme Peuratassun sekä Paatsamatassun ylittävän rajanne kanin perässä. Paatsamatassu hyppäsi kanin selkään ja tappoi sen. Peuratassu varoitti toveriaan siita, että he ovat Vesiklaanin puolella rajaa, mutta Patsamatassu sanoi, että ei kukaan saisi koskaan tietää heidän käyneen siellä. Silloin me saavuimme”, metsäklaanilainen naaras kertoi. Partion ympäriltä kuului kohahdus.
”Eli he tiesivät ylittäneensä rajan, mutta eivät aikoneet siirtyä omalle puolelleen?” Lumiturkki kysyi epävarmana.
”Siltä se vahvasti vaikutti”, musta metsäklaanilainen kolli vastasi. Partion ympäriltä kuului taas kohahdus.
”Mitä aiomme tehdä?” Käärmetassu huusi. Unitassu hiljensi tämän näpäyttäen tassulla päähän.
”Emme me voi jättää tätä huomiotta!” kuului toinen huuto. Partion ympäriltä alkoi kuulua vastaväite toisensa perään. Kirkastähti nosti häntänsä pyytääkseen hiljaisuuttaa. Pikkuhiljaa leiri hiljeni.
”Emme aio jättää tätä huomiotta!” Kirkastähti julisti. Myöntymisen ääniä kuului sieltä sun täältä.
”Mutta nythän on lehtikato. Ei kannata haastaa riitaa turhaan”, harmaanmusta Tuulisade huusi. Tuli hiljaista.
”Mutta rakkahin Tuulisade, laaksoklaanilaisethan riitaa haastavat lähettämällä riistavarkaita meidän reviirillemme”, Kirkastähti selitti soturille.
”Eikä ole turhaa haastaa riitaa ruoasta, kun sitä ei ole alkuunkaan muille jakaa!” harmaa Kivivirta huusi.
”Entä metsäklaanilaiset? Laaksoklaanista voi tulla heidänkin ongelmansa!” huomautti vaaleanruskea Vesitassu. Kaikki kääntyivät katsomaan punaruskeaa naarasta. Käärmetassu muisteli, että tämän nimi oli Ruosteturkki.
”Tuo on kyllä totta”, musta kolli puhui mahdolliselle mestarilleen. Naaras vaikutti pohtivan asiaa. Yhtäkkiä hänen silmiinsä syttyi kiilto.
”Mitäpä, jos sinä Kirkastähti tulisit puhumaan Kostotähden kanssa leiriimme? Voisitte puhua yhteisestä kasvavasta ongelmastamme Laaksoklaanista”, hän ehdotti. Kirkastähti mietti hetken kunnes vastasi:
”Hyvä on. Mutta minun täytyy ensin suorittaa eräs velvollisuus.” Päällikkö käänsi merensiniset silmänsä suoraan Järvitassuun.
”Järvitassu, tulisitko eteen?” päällikkö kysyi. Hän vilkaisi sivusilmällä Palmukarvaan. Naaraan mestari näytti ylpeältä sekä iloiselta. Järvitassu käveli päälikkönsä eteen hermostuneena.
”Järvitassu, keskustelin mestarisi Palmukarvan kanssa tänä aamuna ja hän on sitä mieltä, että olet valmis soturiksi”, Kirkastähti ilmoitti.
”Minä Kirkastähti, Vesiklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääksee jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Järvitassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania – jopa henkesi uhalla?” kuului Kirkastähden menojen alku.
”Lupaan”, Järvitassu vastasi varmasti.
”Siinä tapauksessa, Tähtiklaaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi: Järvitassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Järvilauluna. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja taistelutaitojasi, ja hyväksymme sinut Vesiklaanin täydeksi soturiksi”, Kirkastähti julisti. Tuli hetken hiljaista, sitten Palmukarva alkoi hurrata:
”Järvilaulu! Järvilaulu! Järvilaulu!” Huutoon yhtyi toinen, kolmas ja kohta koko Vesiklaani huusi Järvitassun uutta nimeä. Musta oppilaskollikin yhtyi huutoon välittämättä metsäklaanilaisen naaraan vihaisesta katseesta. Huutojen vaimettua Kirkastähti ilmoitti:
”Järvilaulu vartioi leiriä tulevana yönä, kun me muut nukumme.” Järvilaulu nyökkäsi pikaisesti ja käveli muiden soturien luokse.
”Minulla on vielä toisetkin menot!” Kirkastähti ulvahti Vesiklaanin alkaessa hajaantua.
”Tämän kerran nimitettävä on kärsinyt paljon, ja hänen veljensä kuuluisi olla tässä ja nyt myös. Omenatassu”, päällikkö naukui käynnistääkseen nimityksen. Kermanvärinen naaras punaruskeilla tassuilla astui eteen. Hän oli Omenatassu, kadonneen Salamatassun sisko.
”Minä Kirkastähti, Vesiklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Omenatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania – jopa henkesi uhalla?” Kirkastähti kysyi.
”Lupaan”, kermanvärinen naaras vastasi tyynesti.
”Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi: Omenatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Omenanlehtenä. Tähtiklaani kunnioittaa kiltteyttäsi ja rauhallisuuttasi, ja hyväksymme sinut Vesiklaanin täydeksi soturiksi”, hopeanvärinen päällikkö maukaisi.
”Omenanlehti! Omenanlehti! Omenanlehti!” koko Vesiklaani hurrasi.
”Omenanlehti vartioi leiriä Järvilaulun kanssa!” Kirkastähti julisti.
”Anteeksi keskeytykseni, mutta lähtisimmekö me jo matkaan?” ruosteenpunainen metsäklaanilainen kysyi.
”Kyllä. Jos teitä ei haittaa, ottaisin mielelläni Lehtilammen sekä Lumiturkin mukaani?” Kirkastähti kysyi viitaten mainitut kissat lähemmäs. Valkoinen Lumiturkki asteli paikalle mukanaan kullanruskea naaras, Lehtilampi.
”Kolmen kissan partiolla ei vallata leiriä. Ota heidät mukaan jos haluat”, metsäklaanilainen vastasi välinpitämättömästi. Viisi kissaa käveli hiljaa ulos leiristä.
”No, ilta jo hämärtyy, mennäänkö nukkumaan?” Käärmetassu kysäisi. Unitassu tyytyi nyökkäämään ja seurasi komeaa kollia pesään, jossa käpertyi pieneksi siniharmaaksi mytyksi nukkumaan.

Käärmetassu oli juuri saamassa unessaan kania kiinni, kun hän kuuli Omenanlehden ulvaisun:
”Tunkeilioita! Kolme erakkoa vesiputouksen suunnan rajan lähellä tulossa leiriin!” Käärmetassu kamppaili haluaan vastaan, oi kuinka kovasti hän halusi mennä pysäyttämään tunkeilijat! Hän odotti, että naaraat olivat lähteneet ja meni sitten Kirkastähden pesän eteen ja kysyi:
”Kirkastähti?” Päällikkö ilmeisesti heräsi, sillä hän asteli ulos pesästä.
”Mitä, Käärmetassu?” hän kysyi. Käärmetassu suoristautui.
”Omenanlehti ja Järvilaulu lähtivät ulvoen leiristä. He palaavat toivottavasti pian”, hän vastasi. Kirkastähti nyökkäsi hitaasti.
”Selvä. Minä hoidan tämän”, hän sanoi ja hätisti Käärmetassun pois hännällään. Käärmetassu nyökkäsi alistuneesti ja lähti oppilaiden pesän eteen odottamaan. Hetken päästä leiriin saapui kolme erakkoa ja Järvilaulu sekä Omenanlehti. Kirkastähti astui heidän eteensä.
”Omenanlehti, Järvilaulu, mitä tämä tarkoittaa? Ensin häviätte ulvoen vahtivuorostanne ja sitten tuotte leiriin erakoita”, kolli sanoi ankarasti.
”Kirkastähti, löysimme nämä erakot rajan tuntumasta tulossa kohti leiriä. He sanoivat haluavansa liittyä klaaniin”, Omenanlehti sanoi. Käärmetassun lavat jännittyivät. Ja mitä!

5.3.2019

Käärmetassu istui pentutarhan edessä vartioimassa. Osa Vesiklaanista oli lähtenyt taistelemaan Laaksoklaania vastaan, mutta Käärmetassu oli jäänyt leiriin vartioimaan. Häivähdys ja pennut olivat pentutarhassa Tuulisateen kanssa. Tuulisade oli puolustamassa erakkosyntyisiä sisällä, jos vihollinen pääsisi linjani läpi. Klaaninvanhimpien pesän edessä seisoivat Soratassu ja Vesitassu kynnet esillä. Omenanlehti ja Tiikerisydän olivat lähteneet kiertämään leiriä vartiossa. Aamusydän istui keskellä leiriä. Melkein kaikki soturit ja oppilaat olivat metsästämässä, taistelemassa tai auttamassa Lehtilampea yrttejen keräämisessä, mutta osa oli jäänyt leiriin vahtimaan pentuja ja vanhuksia. Käärmetassu kumartui maahan ja alkoi vaania kuvitteellista vihollista.
”Käärmetassu!” kuului Aamusydämen ärtynyt nauku. ”Oletko oppilas vai pentu?!” Naaraan vihreät silmät kiiluivat ärsyyntyneenä.
”Selvä, Aamusydän.” Käärmetassu nousi pystyyn ja nuolaisi lapaansa nolostuneena. Aamusydämen kullankeltainen turkki hohti ylväästi auringonvalossa, kuin sanoen ’älä väitä vastaan’. Se sai Käärmetassunkin hiljenemään, vaikka kolli tiesi, että Aamusydän oli kiltti ja uskollinen klaanitoveri. Kollin häntä kuitenkin vispasi yhä ilmaisten oppilaan innostusta sodan suhteen. *Eihän Tuhoklaani voi hävitä!*

8.4.2019

Kissoja alkoi tulvia sisään leirin suuaukosta. Käärmetassu etsi katseellaan haavoittuneita. Kirkastähden ylväs, hopeanharmaa turkki oli verestä punertava, Lumiturkin valkoisessa karvoituksessa oli punertavia läiskiä, Punavarjolla oli selviä haavoja, Tiikerisydämen turkkia halkoivat verijäljet, Palmukarvalla oli karvattomia läiskiä, Unikkomarja oli yltä päältä veressä ja oppilasjoukko saapui leiriin huohottaen ja verisenä.
”Mitä tapahtui?” Käärmetassu kysyi Unitassulta. Käärmetassu huomasi näin läheltä katsottuna, että naaraalla oli paha haava lavassa.
”Hävisimme. Kaikulaulu johti suuren osan omista kissoistamme Laaksoklaanin puolelle”, sumunharmaa naaras maukui. Käärmetassu nuolaisi lohduttavasti hänen lapaansa.
”Sinä olit varmasti mahtava”, kolli sanoi hellästi nuolaisujen lomasta. Unitassu vain hymisi nolostuneena.

14.4.2019

Liljatassun kävellessä heidän ohitseen Käärmetassu pysäytti nuolemisen lähes huomaamattomaksi hetkeksi. Valkoharmaa kilpikonnakuvioinen naaras asteli parantajan pesälle. Käärmetassu lopetti nuolemisen ja avasi suunsa puhuakseen.
”Menen kysymään Lehtilammelta, voinko auttaa häntä haavoittuneiden hoidossa”, kolli sanoi nopeasti päästäkseen Liljatassun luo parantajan pesälle. Unitassu nyökkäsi. Käärmetassu asteli parantajan pesälle ja näki Liljatassun pesän suuaukon vieressä. ”Liljatassu! Oletko kunnossa?!” Käärmetassu huusi huolestuneena ja juoksi loppumatkan kauniin naaraan luo.

20.4.2019

”Ei minulla ole mitään suurempaa hätää, tulin vain hakemaan jotain Lehtilammelta kipuun”, Liljatassu sanoi lopussa hieman huohottaen. Käärmetassu katsoi huolestuneena naaraan vatsaa. *Minä tapan sen kissan, joka tämän teki!* Liljatassu loi Käärmetassun oransseihin silmiin pitkän katseen. Vihreäsilmäinen yritti hivuttautua huomaamatta lähemmäs valkoharmaata kilpikonnakuvioista naarasta.
”Luulin jo, että kuolisit. Onneksi olet kunnossa. Onneksi selvisimme kaikki”, hän sanoi huokaisten. Käärmetassu sulki silmänsä. *Hyvä Tähtiklaani, selvisikö Metsäklaani vähin vammoin?* ”Sinun kannattaisi mennä nukkumaan. Ilta hämärtyy jo”, kolli sanoi osoittaen sanansa Liljatassulle.

22.4.2019

”Käärmetassu on oikeassa”, Lehtilampi sanoi heidän takaansa. Kumpikaan oppilaista ei ollut kuullut hänen tuloaan. Käärmetassu katseli Liljatassua. Naaras näytti kauniilta, vaikka hän olikin juuri palannut taistelusta. ”Toin sinulle unikonsiemeniä, ne auttavat sinua nukahtamaan. Voit kunnon levon jälkeen paljon paremmin”, kullanruskea parantaja sanoi. Liljatassu söi kaksi unikonsiementä.
”Nähdään myöhemmin”, hän sanoi Käärmetassulle unisesti ja lähti heti kohti oppilaiden pesää. Käärmetassu lähti heti hänen peräänsä. Kollin ehtiessä pesälle hän huomasi Liljatassun jo nukahtaneen. Valkoinen kolli käpertyi omalle sammalpedilleen ja nukahti melkein saman tien.

Advertisement