Kuolotassun tarinat

24.9.2018

Herään kylmissäni, ja painaudun lähemmäs emoani. Ulkona pauhaa tuuli ja siellä sataa kaatamalla. Kuulen myös kaukaista ukkosen jyrinää. Painaudun vielä lähemmäksi Arpisydäntä. Naaras raottaa toista silmäänsä, ja käpertyy vielä tiukemmin ympärilleni. Samassa veljeni Kalmapennun tassu tökkää korvaani.
”Lopeta”, mumisen unisesti. Arpisydän kohentaa hieman asentoaan ja Kalmapentu liikahtaa.

Advertisement