Kynnenvarjon tarinat

9.9.2018

”Tule, Kynsitassu, meillä on kiire”, Ruosteturkki murahti. Värähdin hieman. Miksi mestarini käyttäytyy noin? En kuitenkaan ehtinyt miettiä sitä, kun Ruosteturkki näykkäisi minua tassuun.
”Au!” huudahdin. Miksi mestarini noin teki? Seurasin häntä ensi kertaa ulos leiristä. Leirin ympärillä oli sankkaa metsää. Yritin olla mahdollisimman hyvin, että en joutuisi käymään parantajan pesällä partion jälkeen.
”Haistele, Kynsitassu. Mitä haistat?” Ruosteturkki kehotti. Haistelin ilmaa.
”Nummen. Ja joitain kissoja”, lisäsin. Ruosteturkki murahti vihaisena.
”Haistat… Laaksoklaanin…” naaras mutisi selvästi yrittäen pidätellä itseään. Muistin, että Liekkisiipi oli kertonut minulle taistelusta. Toivotuuli oli yrittänyt korostaa kohtia, joissa hän itse loisti. Nyökkäsin.
”Selvä. Laaksoklaanin”, naukaisin.
”ÄLÄ SANO TUON KLAANIN NIMEÄ!!!!!!” Ruosteturkki huusi vihaisena ja nosti etutassunsa ilmaan. Hän laski sen kynnet esillä naamani poikki.
”Au!” huusin. Lähdin juoksemaan takaisin leiriin. En pysähtynyt katsomaan, oliko Ruosteturkki seurannut minua. Juoksin vain leiriin ja siellä suoraan parantajan pesälle.
”Vihmavarjo! Toivetassu!” huusin pysähtyessäni.

14.9.2018

Toivetassu tuli luokseni. Hän katsoi minua hetken, kavahti taaksepäin ja kääntyi. Arvelin, että hän meni yrttivarastolle. Kolli palasikin hetken päästä tassussaan hämähäkinseittiä. Parantajaoppilas paineli sitä haavoihini. Alkoi heti tuntumaan hieman paremmalta.
”Kiitos, Toivetassu”, naukaisin kiitollisena. Tassutin sairasaukiolle ja katsoin Toivetassua.
”Voisitko tehdä minulle pienen pedin? Että voisin odottaa Vihmavarjoa”, kysyin.

24.9.2018

Toivetassu teki Vihmavarjon hakemista kortteista salvan ja levitti sitä haavoilleni. Minua alkoi kirvellä hieman salvan alkaessa vaikuttaa. En kuitenkaan tehnyt mitään suurempaa, kuin irvistin hieman.
”Hyvää työtä, Toivetassu”, Vihmavarjo kehui.
“Voit nukkua oppilaiden pesässä, mutta et saa pestä itseäsi ennen seuraavaa aurinkohuippua, jotta salvan vaikutus ei hälvene”, hän lisäsi. Painoin kaiken mieleeni ja sanoin vain:
”Selvä.” ennen kuin käännyin ja lähdin vaappumaan kolmella jalalla pois pesästä. Menin suoraan oppilaiden pesälle ja aloin makailemaan omalla sammalvuoteellani. Odotin jonkun saapumista.

Advertisement