Mustalehden tarinat

19.8.2018

Pinkaisen juoksuun kohti leiriä ja huomaan oppilaani lähtevän perääni.
”Meidän täytyy olla nopeita,jos emme halua Kettutassun kuolevan. Kostotähti menettää hengen, mutta selviää!” Huudan ja jatkan juoksua. Saavumme leiriin hengästyneinä. Kukaan ei näytä huomaavan että jokin on vialla.
”Vihmatassu, hae hämähäkinseittiä, kultapiiskua ja vettä.Tuo myös kuivaa sammalta.” Sanon kiireesti oppilaalleni Vihmatassulle. Alan itse tehdä vuoteita parantajan pesän eteen. Tekisin ne sisälle mutta haavat on helpompi hoitaa ulkona paremmassa valossa. Kohta Synkkämieli ja Pähkinäturkki saapuvat leiriin kantaen kahta velttoa ruumista. Kiiruhdan heidän luokseen ja autan heitä nostamaan kissat uusille vuoteille.

20.8.2018

”Vihmatassu, meidän täytyy mennä”, sanon oppilaalleni viekkaasti.
”Miksi?” Vihmatassu kysyy hieman rasittuneena.
”Meidän täytyy mennä Yölammelle, suorittamaan nimittämisesi”, sanon kehräten.
”Nytkö? Mutta-”, keskeytän hänet ennen kuin hän ehtii jatkaa.
”Haluatko parantajaksi vai et?!” Tiuskaisen.
”Tietenkin”, oppilaani vastaa lannistuneena.
”Mennään sitten”, sanon ja lähden kävelemään kohti leirin uloskäyntiä.


”Tämäkö on Yölampi?” Vihmatassu kysyy.
”Kyllä, onko siinä jokin ongelma?” Vastaan tiukasti.
”Ei, ei ollenkaan”, oppilaani vastaa. Kävelemme sisään pieneen luolaan lammen rannassa.
”Aloitetaan”, sanon.
” Minä Mustalehti, Metsäklaanin parantaja, pyydän Synkän Metsän kissoja kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti, jotta oppisi tapanne ja teidän avullanne hän palvelee klaania parantajana monta kuuta”, aloitan.
”Vihmatassu, lupaatko vaalia Synkän Metsän parantajien tapoja, auttaa Metsäklaania voittamaan toiset klaanit, ja hoitamaan tärkeimmät kissat ensin, jopa henkesi uhalla?” Kysyn.
”Lupaan”, Vihmatassu sanoo huolimattomasti.
”Siinä tapauksessa, Synkän Metsän kissojen voimien kautta, annan sinulle oikean parantajanimesi. Vihmatassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Vihmavarjona. Synkkä Metsä kunnioittaa päättäväisyyttäsi ja hyväksymme sinut Metsäklaanin seuraavaksi parantajaksi, heti kun eläköidyn. Siihen asti saat toimia varaparantajana”, Lopetan.

3.9.2018

Nään partion palaavan leiriin ja Vihmavarjon hieman jäljessä Toivepentu kannoillaan.
”Miten me…”, aloitan mutta vastaukseksi riittää Synkkäsielun jäätävä katse. Lasken katseeni ja kuulen Toivepennun äänen:
”Saanko tulla kanssasi parantajan pesälle auttamaan haavoittuneiden hoidossa?” Odotan Vihmavarjon vastausta mutta en kuule sitä. Nyt on aika ajattelen, ja loikin Suurkannolle klaanin keskelle.
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkannolle klaanikokoukseen!” Ulvon ja klaanitoverini alkavat kokoontua eteeni. Vilkaisen Vihmavarjon kysyvää ilmettä ennen kuin jatkan.
”Olen päättänyt että olen palvellut tätä klaania jo tarpeeksi kauan. Olen ollut parantajana pitempään kuin muistan ja on minun tullut aika siirtyä syrjään. Haluan että Vihmavarjo ottaa paikkani klaanin johtavana parantajana”, sanon ennen kuin ehdin muuttaa mieleni. Nään entistäkin hämmentyneemmän Vihmavrjon.
”Kiitos”, lopetan ja astun alas kannolta. Klaanissa vallitsee hiljaisuus ja sitten Synkkäsielu avaa suunsa.
”Haluat antaa paikkasi petturille?!” Hän ärisee raivoissaan. Katsahdan kysyvästi Vihmavarjoa.
”Peturille?”Toistan kysyvästi.
”Niin, peturille! Tuon typerän pennun takia hävisimme taistelun! Hän lopetti sodan, petturi!”Naaras sihisee ja luo Vihmavarjoon tappavan katseen.
”Vihmavarjo!?” Huudahdan tyrmistyneenä.
”Onko tämä totta?” jatkan matalammalla äänellä luoden kysyvän katseen nuoreen parantajaan.

4.9.2018

”On ja ei. On kyllä totta, että lopetin taistelun, mutta ihan hyvistä syistä. Paikalla oli Laaksoklaanin lisäksi Vesiklaani ja olimme auttamattomasti alakynnessä. Jos olisimme viipyneet siellä hetkeäkään pidempään, Metsäklaani olisi monta urheaa soturia pienempi. Kaiken lisäksi emme olisi tehneet mitään sillä hyödyttömällä maapläntillä. Se sijaitsee nummella, ja Metsäklaanin kissat nimensä mukaisesti viihtyvät rehevän aluskasvillisuuden seassa, eikö totta?” entinen oppilaani selitti. Nyökkäsin hitaasti. Hänen sanoissaan oli järkeä. Olin tehnyt oikean valinnan parantajaksi.
”Selvä. Pitäydyn valinnassani. Ja eräs nuori pentu ehkä haluaa olla oppilaasi”, naukaisin arvoituksellisesti, kun huomasin Toivepennun odottavan Vihmavarjoa parantajan pesän edustalla.

Advertisement