Myrskytassun tarinat

6.8.2018

Kävelen Sinitassun vieressä, enkä mahda mitään sille että kiedon häntäni Sinitassun hännän ympärille. Yllätyin kun Sinitassu ei vedä häntäänsä pois. Äkkiä hän kuitenkin pysähtyy, vetää häntänsä pois, ja jää vaanimisasentoon. Seuraan hänen katsettaan ja nään joen reunassa lihavan vesimyyrän. Sinitassu hiipi sitä kohden. Hän pysähtyy ketunmitan päähän saaliistaan ja loikkaa. Hän laskeutuu juuri oikeaan kohtaan ja puraisee vesimyyrän niskan poikki. Myyrä valahtaa veltoksi ja Sinitassu ottaa sen hampaisiinsa, ja tassuttaa luokseni.
”Hyvin napattu!” Sanon.
”Kiitos!” Sinitassu sanoo tiputtaessaan myyrä.
”Sinun vuorosi”, hän sanoo iloisesti ja katsoo minua odottavasti.
”Okei, jos on pakko”, vastaan. En tykkää saalistaa kun joku katsoo, etenkään Sinitassu.
”On pakko”, Sinitassu naurahtaa.

Kohta olen napannut kaksi hiirtä ja kävelemme kohti leiriä. Astumme leiriin ja viemme saaliimme tuoresaaliskasaan. Otamme kuitenkin Sinitassun pyydystämän vesimyyrän ja menemme syömään sitä lähelle jokea.

Olin menossa sisään leiriin kun äkkäsin Kuisketassun ja Tammitassun jotka olivat tulossa ulos leiristä.
”Hei, oletteko menossa jonnekkin? Saalistamaan?” kysyin.

”Saalistamaan me tässä vain…”, veljeni vastaa.
”Haluatko tulla mukaan?” Tammitassu kysyy.
”Tottakai!” Naukaisen iloisena. Minäkin kahmaisen tukon sammalta, mutta Kuisketassun sijaan heitän sen päin Tammitassua ja se osuu täydellisesti.

Sinitassu kävelee ohitsemme leiriin.
”Sinitassu! Odota!” huudan hänen peräänsä, mutta hän ei kuule.
”En tule teidän kanssanne saalistamaan!” huudan olkani yli Tammitassulle ja Kuisketassulle samalla kun juoksen kohti Sinitassua.
”Sinitassu! Kuuntele, odota!” huudan ja nyt Sinitassu kääntyy.

Lähtivätköhän toiset jo? Mietin itsekseni. Olisin voinut lähteä saalistamaan. Päätän kuitenkin lähteä etsimään Sinitassun. Lähden leiristä takakautta ja yritän saada kiinni Sinitassun hajujäljen. Tuloksetta. Lähden kävelemään kohti metsän rajaa.
Saapuessani metsän rajaan kuulen rapinaa edessäni olevasta pusikosta.
”Sinitassu? Sinäkö siellä?” kysyn hieman hermostuneena. Ei vastausta.

7.8.2018

Puskasta ei enään kuulu mitään.Ääni johtui varmaankin tuulesta, ajattelen ja lähden takaisin leiriin koska alkaa hämärtää. Saavun leiriin ja saan vastaani järkyttyneen Sinitassun.
”Mikä hätänä?” kysyn kummissani.
”Pilvitassu, hän tippui kalliolta. Aurinkoturkki ei ole varma pystyykö parantamaan häntä”, Sinitassu sanoo hiljaa.
Järkytys lyö lävitseni.
”Tietääkö Tammitassu?” kysyn ääni väristen.
”Ei, en ole löytänyt häntä. Hän on varmaan edelleen saalistamassa siskoni kanssa”, Sinitassu sanoo alakuloisesti. Kiedon häntäni hänen ympärilleen lohduttavasti.

11.8.2018

”Miten tämän nyt sanoisi nätisti? No sanotaanko suoraan? Pilvitassu tippui kalliolta viiden ketunmitan korkeudesta, eikä Aurinkoturkki välttämättä pysty parantamaan häntä”, sanon murtuneena ja katson veljeni silmiä, jotka heijastavat tunteeni.

12.8.2018

Kävelen hitaasti kohti leiriä, mieli maassa. Sinitassu on lähtenyt vaeltamaan jonnekkin eikä ole vielä palannut. Astun leiriin, ja nään Veljeni, Kuisketassun ja Hopeapennun istuvan parantajan pesän edustalla. Juoksen heidän luokseen.
”Selviääkö hän? Miten hän voi? Tietääkö Usvajalka?!” Huudahdan tukahtuneesti. Tutkin muiden ilmeitä, eikä heidän tarvitse sanoa mitään.

4.9.2018

”Olisin odottanut vähän kiitollisuutta, minä käytännössä pelastin henkesi!” Sinitassu tiuskaisee.
”Toisaalta,ei minulle ole ongelma jättää sinua yksin. Emmehän ole puhuneet kunnolla varmaan puoleen kuuhun. Et taida enään välittää minusta vai? Nyt Tammisydän on tärkein!” Naars jatkaa raivoissaan ja pyyhältää ohitseni ja painelee ulos leiristä.
”Sinitassu”, kuulen Kuisketassun kuiskauksen.
”Lähtekää”, hän sanoo vaimeasti, mutta minua ei tarvitse kahdesti käskeä ja tassutan ulos pesästä. Pyrähdän juoksuun pesän ulkopuolella ja ryntään Sinitassun perään.

Advertisement