Piikkilehden tarinat

Nämä tarinat on kirjoittanut Tähtikissa

29.8.2018

Istuskelin parantajan pesän edessä. Olin lähdössä ensimmäiseen kokoontumiseeni. Täysikuu oli jo nousemassa, mutta Lumiturkin partio oli vielä metsässä. Odotin kovasti, että näkisin parantajatoverini taas. Tahdoin myös nähdä muitakin toisista klaaneista, kuin pelkkiä parantajia. Lumiturkki viiletti leiriin.
”Näimme Metsäklaanin suunnittelemassa hyökkäystä Laaksoklaaniin. Kävimme varoittamassa heitä”, hän naukaisi hengästyneenä. Kirkastähti asteli pesästään ja nyökkäsi.
”Menemme auttamaan Laaksoklaania”, kolli naukaisi.
”Lumiturkki, lepää sinä. Ratamoturkki, ota mukaasi Punavarjo, Salamatassu ja Omenatassu”, hän jatkoi.
”Ja Lehtilampi ja Piikkitassu, ottakaa yrttejä parannusta varten. Pysykää suojassa”, päällikkö lopetti. Kihisin innosta. Pääsisin mukaan taisteluun! Tosin vain parantamaan, mutta vähät siitä.

30.8.2018

Tirkistelin ulos piilostamme. Lehtilampi tuijotteli taivaalle.
”Hyvä Tähtiklaani, älkää olko vihaisia, että rikomme aselepoa. Se on välttämätöntä, jotta metsässä säilyisi kolme klaania…” naaras mutisi. Itse tirkistelin enemmän ja huomasin Omenatassun raahaavan Salamatassua kohti piiloamme. Lähdin naarasta vastaan.
”Mitä tapahtui?” kysyin juostessani. Molempien oppilaiden turkki oli verinen. Omenatassu laski Salamatassun maahan vastatakseen.
”Vihmavarjoksi kutsuttu kolli kävi kimppuumme”, hän puuskutti.
”Metsäklaanin parantaja?!” kysyin ihmeissäni. Naaras nyökkäsi, ennen kuin lyyhistyi maahan.
”Lehtilampi!” huusin astellessani piiloomme.
”Niin?” naaras kysyi. Huohotin hieman, ennen kuin avasin suuni.
”Omenatassu ja Salamatassu ovat loukkaantuneet. He makaavat piilomme edessä”, naukaisin.

2.9.2018

Katselin taisteluun kuullessani Vihmavarjon äänen. Omenatassu ja Salamatassu olivat turvallisesti Lehtilammen hoivissa. Metsäklaani lähti hiljalleen perääntymään. Nummi kuului ja tulee kuulumaan aina Laaksoklaanille. Tunsin kuitenkin pettämisen tunnetta. Miksi? En tiedä. Kun käännyin katsomaan taakseni, oppilaat olivat jo heränneet. Hymyilin heille ja astuin lähemmäs.
”Miten voitte?” kysyin lempeästi — ja ehkä hieman parantajamaisesti?

3.9.2018

Yhtäkkiä näin pienen kullanruskean karvakasan liikkuvan meitä kohti. Kun se tuli lähemmäs, saatoin erottaa, että se oli joku Metsäklaanin pentu. Oli viiksenmitasta kiinni, että se olisi raapaissut minua, mutta onnekseni Vihmavarjo tuli ja tarrasi sen pennun hampaisiinsa. Naurahdin hieman pennun hauskalle räpiköinnille.
”Kiitos”, kiitin parantajatoveriani avusta.

4.9.2018

Katselin Salamatassun ja Omenatassun riitelyä. Järjetöntä riidellä jonkun typerän arven takia! Onneksi Lehtilampi meni väliin ja pääsimme lähtemään. Salamatassu käveli edellä Lehtilammen vierellä. Omenatassu käveli vieressäni.
”Miten soturikoulutus on mennyt?” kysyin. Emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan rupattelun merkeissä. Omenatassun kermanvärinen turkki hehkui auringonvalossa.
”Mahtavasti! Olen oppinut saalistamaan ja taistelemaan!” Omenatassu vastasi innokkaasti.
”Miten sinulla parantajakoulutus?” naaras jatkoi. Naurahdin hieman.
”Hyvin. Osaan parantaa ja olen harjoitellut Tähtiklaanin merkkien tulkintaa”, vastasin. Omenatassu nyökkäsi. Rupatellessamme matka kului nopeasti ja olimme pian leirissä. Salamatassu lähti laahustamaan kohti oppilaiden pesää. Juoksin kollin kiinni.
”Miten voit? Jos kivut eivät ole suuria, tule näyttämään huomenna. Jos taas ne ovat, älä lähde huomenna saalistamaan vaan tule heti luokseni”, naukaisin. Salamatassu mutisi jotain ja meni pesään. Hymyilin hänen peräänsä ja menin itsekin nukkumaan pesääni.

16.9.2018

Piikkitassu istui yrttivarastolla mestarinsa Lehtilammen kanssa. Tänään he opettelivat yrttejä.
”Tämä tässä on hierakka. Tunnistat sen suurista lehdistä ja kirpeästä hajusta. Hierakan lehdet pureskellaan ja painellaan haavaan tai halkeilleisiin polkuanturoihin”, Lehtilampi selitti suurilehtisen kasvin nimen ja vaikutukset. Piikkitassu nyökkäsi. Hän oli innoissaan ensimmäisestä yrtteihin tutustumisesta.
”Aivan, hierakka onkin vähissä. Voisitko käydä poimimassa sitä?” naaraan mestari kysyi. Piikkitassu nyökkäsi taas.
”Totta kai!” hän naukaisi. Naaras kertasi mielessään yritin tuntomerkkejä tassuttaessaan ulos pesästä. Aukiolla naaras melkein törmäsi siskoonsa Huuhkajatassuun, mutta Piikkitassu väisti viime hetkellä. Hän käveli ulos leiristä ja pysähtyi hengittämään kosteaa ilmaa. Pian naaras kuitenkin lähti tassuttamaan kirpeää hajua kohti. Piikkitassun yllätykseksi se johti Metsäklaanin rajan suuntaan. Rajalla oli yksinäinen hierakka, ja naaraan yllätykseksi rajan ylittänyt oppilas. Tarkemmin katsoen se oli se sama kissa, jonka Vihmavarjo oli pysäyttänyt taistelussa. Naaras näytti kivuliaalta.
”Mikä on?” Piikkitassu kysyi.

”Vatsaan sattuu, ja minulla on nälkä. Olen muuten Kultatassu Metsäklaanista. Anteeksi aiempi, silloin olin vielä pentu”, naaras vastasi.
”Mikä sinun nimesi on?” hän kysyi Piikkitassulta. Naaras häkeltyi.
”Olen Piikkitassu, Vesiklaanin parantajaoppilas. Voisitko ystävällisesti lähteä pois reviiriltäni?” hän kysyi. Jos tuo houkka ei lähtisi, hän kävisi sen kimppuun.

23.9.2018

Piikkitassu näki Kultatassun kiusaantuvan. Vaaleanharmaa naaras ihmatteli, miksi tuo pieni karvapallo ei ollut lähtenyt Vesiklaanin alueelta.
”Emmekö voisi ensin vähän leikkiä?” kullankeltainen naaras kysyi kaiken kukkuraksi. Piikkitassu ajatteli, että tuo pentu oli maailman typerin kissa. Hän piti kuitenkin tunteensa aisoissa ja vastasi vain yhdellä sanalla:
”Selvä.”

24.9.2018

”Ota kiinni, jos saat!” Kultatassu huusi peräänsä. Nuorempi oppilas oli lähtenyt juoksemaan rajaa pitkin. Piikkitassu kiihdytti hänen peräänsä. Hän yritti hypätä kullanvärisen naaraan selkään, kun oli kirinyt välimatkaa umpeen.

28.9.2018

Kultatassu alistui Piikkitassun alle.
”Selvä, sovitaanko nyt, että voitit”, kullanvärinen naaras alistui. Piikkitassu nousi turkki märkänä pienemmän naaraan päältä. Tuuli oli jo yltynyt. Harmaa naaras meni villiintyneen joen äärelle. Hän kastoi tassunsa veteen ja tuntui, kuin se olisi imaissut hänet sisäänsä. Piikkitassu putosi tulvivaan jokeen.
”Apua!” naaras huusi hädissään.

14.10.2018

Piikkitassu lipui tajuttomana virtaa pitkin. Harmaa naaras havahtui, kun hänen kylkeään vasten paiskautui jotain. Hän avasi silmänsä, ja huomasi Salamatassun. Piikkitassu yritti kysyä Salamatassulta liudan kysymyksiä, mutta aalto löi heidän molempien päät veden alle. Naaras meni melkein tajuttomaksi, mutta hän sai viimein työnnettyä päänsä pintaan. Piikkitassu ei melkein jaksanut pitää päätään pinnalla. Salamatassu ui avuttoman naaraan viereen ja osoitti korvillaan rantaa kohti. Naaras epäröi hetken, mutta nyökkäsi. He lähtivät uimaan kylki kyljessä rantaa kohti. Piikkitassu uhkasi ajautua virran vietäväksi, mutta Salamatassu sai hänestä otteen. Naaras nyökkäsi kiitollisena ja jatkoi kauhomista. Ikuisuudelta tuntuneen kauhomisen jälkeen hänen tassunsa ylettyivät joenpohjaan. Salamatassu kahlasi Piikkitassun vieressä kohti joenpenkkaa. Naaras värisi kylmästä. Hän katseli ympärilleen ja huomasi hämärän orapihlajapensaan ja osoitti sitä korvillaan. He laahustivat sen oksien alle. Siellä oli märkää, mutta oppilaat eivät välittäneet siitä, vaan käpertyivät nukkumaan.

Piikkitassu heräsi sateen kastellessa hänen turkkiaan. Naaras hätääntyi, kun Salamatassu ei ollut enää hänen vieressään.
”Älä pelkää. Olet unessa. Kuuntele. Kolmesta lähtee viisi, jotka yhteen lyöttäytyvät. Ryhmä erilaisia lähtee matkaamaan takaisin kolmen luo. Piikki, Salama, Saniais, Kerä ja Vauhti ovat vihjeet, jotka tarvitset”, hän kuuli äänen.

Piikkitassu heräsi orapihlajapensaan alta. Salamatassu nukkui vielä. Naaras ihmetteli, mitä ääni yritti tarkoittaa. Kolmesta lähtee viisi… kolme klaania? Jotka yhteen lyöttäytyvät… eli viisi löytävät toisensa ja ryhmä erilaisia lähtee palaamaan takaisin kolmen luo. Piikki, Salama, Saniais, Kerä ja Vauhti… Piikki on minun etuliitteeni, ja Salama Salamatassun. Joten viisi kissaa joutuvat virran vietäväksi, löytävät toisensa ja palaavat! Piikkitassu ajatteli.

16.10.2018

”Ketkä kissat mistä tahansa klaanista alkavat liitteillä Vauhti, Kerä ja Saniais?” Piikkitassu kysyi kiihkeästi heti Salamatassun herättyä.
”Vauhti on todennäköisesti Laaksoklaanin Vauhtitassu. Kerä ja Saniais taas ovat Metsäklaanin oppilaita”, Salamatassu vastasi ymmällään. Vastaus auttoi Piikkitassua kovasti.
”Kuinka niin?” Salamatassu jatkoi. Piikkitassu ei kuitenkaan vastannut muuta kuin:
”Ei mitää…” Naaras olisi halunnut kertoa, mutta parantajan velvollisuus on pysyä hiljaa. Salamatassu lähti kävelemään pois pesästä. Piikkitassu seurasi häntä.
”Yritän löytää jotain ruokaa metsästä”, kolli sanoi ja ryntäsi kauemmas joesta. Harmaa raidallinen naaras jäi katsomaan oranssin kollin perään. Hän katsoi alavirralle päin, ja huomasi siellä pientä liikettä. Näin kaksi naaraskissaa, jotka näyttivät suunnilleen oppilasikäisiltä. Toinen oli vaalean kellertäväsilmäinen, pohjaväriltään heinänkeltainen mustalla hännällä, korvilla, jaloilla ja kasvoilla. Toinen oli kullanruskea naaras paatsamanvihreillä silmillä. Tuijotin heitä. He olivat varmaankin Kerä ja Saniais. Salamatassu tuli pian takaisin luokseni ja pudotti nappaamansa hiiren maahan.
”Katso. Ovatko nuo… Kerä ja Saniais?” kysyin oranssilta kollilta silmät yhä kiinni naaraissa.

Advertisement