Rusopennun tarinat

10.8.2018

Rusopentu havahtuu leikistään kissojen äännähtelyyn leirissä ja pinkaisee pentutarhasta ulos aukiolle punertava häntä pystyssä. Nuori naaras pysähtyy, kun näkee, että oppilas-seremonia on meneillään ja että hänen entinen pesätoverinsa Lehtipentu on saamassa uuden nimensä ja virallisesti arvon oppilaana. Rusopennun korvat painuvat hieman taakse mustasukkaisuudesta, mutta kun klaani ryhtyy äännekkäästi iloitsemaan ja juhlistaen huutamaan Lehtitassun uutta nimeä, hän silti ryhtyy mukaan. Rusopentu pysyttelee joukkion laitamilla, seuraten miten muut tulvivat uuden oppilaan ympärille häntä onnittelemaan.

Tuulisade ilmestyy istumaan pennun vierelle, nuolaisten häntä korvien välistä, kun näkee miten kiihtyneen jännittynyt toinen on. Roteva pentu livahtaa emonsa huomion tieltä ärsyyntyneesti tuhahtaen: ”Minäkin olen taatusti jo valmis!” Tuulisade hymähtää Rusopennun uhmakkaalle katseelle ja ojentaa siron kaulansa napatakseen pentunsa suuhun niskavilloista, mutta liikkuu liian hitaasti vilkkaaseen pentuun verrattuna ja pystyy vain katsomaan, kun tuo jääräpäisesti käppäilee kauemmas. ”Rusopentu, olet varmasti jo valmis, mutta sinun täytyy odottaa vielä hetki,” hän sanoo hempeästi, vilkaisee sinertävin silminsä uutta oppilasta ja hänen mestariaan. ”Sinun täytyisi iloita, että ystävästi on päässyt oppilaaksi. Menehän nyt onnittelemaan häntä,” kuningatar jatkaa ja nyökkää Lehtitassun suuntaan, mutta oppilas näyttää olevan jo kuumeisesti seuraamassa mestariaan leirin ulkopuolelle koulutuksensa aloittamaan. Rusopentu myös huomaa tämän, kääntyy takaisin emonsa puoleen korvaansa ärsyyntyneesti näpäyttäen ja jatkaa marssimistaan kauemmas äkäisellä tuulella.

”Pidä huoli, että onnittelet Lehtitassua, kun hän palaa!” Tuulisade naukaisee pennun perään, hieman päätään pudistellen. Rusopennusta tulee varmasti mainio soturi, mutta hän on vielä niin kärsimätön.

Advertisement