Synkkäsielun tarinat

22.8.2018

Istun parantajan pesän edustalla huomatessani Vihmavarjon ja hänen takanaan Kettutassun jonka pitäisi olla vaihtamassa klaaninvanhimpien makuualusia.
”Mitä sinä luulet tekeväsi?!” Ärisen Vihmavarjolle.
”Vien potilaani takaisin hoitoon”, kolli vastaa haastavasti.
”Ja millä oikeudella, kautta Synkän Metsän?” Tiukkaan.
”Parntajan oikeudella”, hän vastaa ja työntää Kettutassun parantajan pesään. Hän jää kuitenkin seisomaan suuaukon eteen ja panen merkille että hän työntää kyntensä esille.
”Uhkailetko minua?” Kysyn uhkaavasti.
”Ehkä”, hän vastaa tylysti.
”Satutko tietämään että olen klaanin varapäällikkö, ja että voin erottaa sinut virastasi?” Ärisen hampaat esillä. Vihmavarjo kuitenkin vain katsoo minua uhmakkaasti. Lopulta katson häntä kylmästi ja kävelen pois, kohti leirin sisäänkäyntiä juuri kun Yöturkki, Liekkisiipi ja Susihammas saapuvat rajapartiosta.

29.8.2018

”Susihammas, Yöturkki, Tammijalka, Kastemieli ja Vihmavarjo, tulkaa tänne meidän pitää lähteä!” Huudan ja lähden kävelemään ripeästi kohti leirin sisäänkäyntiä.
Soturit tulevat ulos pesästään ja kohta myös Vihmavarjo saapuu parantajan pesästä. Kissat lähtevät kävelemään jäljessäni. Kävelemme jonkin aikaa, kunnes lähellämme rasahtaa oksa ja pysähdymme.
”Luultavasti vain orava”, sanon ja jatkan matkaa. Saavumme nummelle, eikä siellä näy ketään. Kävelemme eteenpäin, mutta äkkiä eteemme loikkaa kolme kissaa.
” Voinko auttaa?” Laikkujalka ärisee pilkallisesti.
”En usko”, kehrään ja paljastan kynteni. Edessäni seisoo Laikkujalan lisäksi Vaahterahäntä ja Viiltokuu. Näikö huonoina he meitä pitävät? Mietin itsekseni haistellen ilmaa muiden kissojen varalle. En haista mitään.
”Valmistautukaa!” Ärisen kissoille vieressäni ja huomaan Laikkujalan partion tekevän samoin.
”Nyt!” Laikkujalka ulvahtaa, ja kohta takaamme ja sivuiltamme loikkii kissoja, ja huomaan että olemme saarroksissa. Eivät he meitä kuitenkaan voita, ajattelen ja loikkaan kohti laikkujalkaa.

31.8.2018

Taistelen edelleen Laikkujalkaa vastaan, kun kuuluu huuto:
”Lopettakaa!” Vihmavarjo huutaa. Kaikki jähmettyvät ja kääntävät päänsä parantajaa päin.
“Tämä taistelu on aivan turha! Olemme vuodatteneet tarpeeksi omiemme verta vain pienen maapläntin takia”, Vihmavarjo jatkaa hieaman rauhallisemmalla äänellä.
”Mitä kautta Synkän Metsän luulet tekeväsi!?” Ärisen hampaitteni välistä. Kaikki ovat edelleen jähmettyneenä paikoillaan, mutta laaksoklaanilaiset näyttävät vaivautuneilta. Hyödynnän hetken, ja kaadan Laikkujalan maata vasten, painan toisella etutassullani häntä rinnasta maahan, ja toisella viillän syviä viiltoja hänen kaulaansa ja kylkiinsä.
”Käykää kiinni!” Ulvon, mutta kaikki vain seisovat ja tujottavat Laikkujalkaa, joka makaa tassuissani, ja hengittää vain vaivoin.

“Synkkäsielu, anna olla”, Vihmavarjon ääni tunkeutuu päähäni. Kihisen kiukusta ja käännän pääni kohti nuorta parantajaa.
“Tätä taistelua ei olisi koskaan kuulunutkaan käydä. Emmehän halua menettää vähäisiä sotureitamme, emmehän?” Hän jatkaa.
”Kenelle luulet puhuvasi?” Kysyn uhkaavasti. Huomaan kollin silmissä välähtävän epävarmuuden, ja jatkan.
”Olen varapäällikkösi, etkä voi puhua minulle noin!” Ärisen, kävellen kohti kollia. Vihmavarjo ottaa askeleen taaksepäin. Äkkiä takaani kuuluu ääntä, käännähdän ympäri ja huomaan metsäklaanilaisten vetäytyvän pois laaksoklaanilaisten luota, jotka hiipivät lähemmäs Laikkujalkaa.
”Mitä ihmettä te teette? Olette kaikki hiirenaivoisia! Me voitamme taistelun. Heidän paras soturinsa on melkein kuollut! Mitä te odotatte!?” Ärisen viitaten hännälläni Laikkujalan suuntaan. Klaanilaiseni näyttävät kiusaantuneilta, ja vihdoin Yöturkki astuu eteenpäin.
”Tuota… Vihmavarjo on oikeassa”, hän sanoo nuolaisten rintaansa.
”Anteeksi?!” Kihisen raivosta ja hillitsen vain vaivoin itseäni hyppäämästä kollin selkään.
”Niin. Vihmavarjo on oikeassa. Meillä on ihan tarpeeksi reviiriä!” Yöturkki jatkaa. Enkä voi itselleni mitään, vaan loikkaan Yöturkkia päin, ja kynsin hänen selkäänsä.

”Seis!” Vihmavarjo ulvaisee, ja ryntää vetämään minut pois Yöturkin kimpusta. Kierähdän hänen päälleen, ja painan hänet maahan. Työnnän kuononi melkein kiinni kollin kuonoon.
”Kadut tätä vielä”, sihisen hampaitteni välistä, ja painan samalla kynteni parantajan rintaan, pidän kynsiä paikallaan niin pitkään että Vihmavarjo voihkaisee, ja rimpuilee irti. Hän kävelee nopeasti kauemmas. Katsahdan klaanitovereitani, ja huomaan kaikkien silmissä pelokkaan välähdyksen.
”Mitä te hiirenaivot tujotatte?!” Tivaan.
”H-häipykää reviiriltämme, ja äkkiä”, Laikkujalka sanoo heikosti. Klaanitoverini alkavat perääntyä hitaasti.
”Seis siihen paikkaan!” Ärjäisen ja kaikki jähmettyvät.
”Te ette lähde mihinkään ennen kuin nummi on meidän!”, murisen karvat pystyssä.

1.9.2018

Seison paikoillani ja tujotan uhkaavasti epävarmoja kissoja.
”Menkää”, Vihmavarjo sanoo uhmakkaasti.
”Tämä taistelu on jo taisteltu!” Hän jatkaa nopeasti, ja nyt metsäklaanilaiset käännähtävät ja juoksevat metsään. Katson raivoissani Vihmavrjoa.
” Sinä saat maksaa tästä!” Ärisen paljastaen kynteni. Nään kollin kyyristyvän valmiina iskuuni. Loikkaan kollia kohti ja painan hänet maahan. Seison parantajan päällä ja kynsin hänen vatsaansa. Kolli kiemurtelee, yrittää päästä vapaaksi, mutta tällä kertaa en päästä häntä menemään. Lopulta Vihmavrjo lopettaa rimpuilun ja painan kynteni yhä syvemmällä kollin vatsaan.

14.9.2018

Olen kiertänyt uuden oppilaani Kultatassun kanssa koko reviirin. Saavumme viimein leirin sisäänkäynnille.
”Voinko jäädä vielä tutkimaan reviiriä?” Kultatassu kysyy reippaasti, mutta huomaan että hän vain teeskentelee.
”Ihan vapaasti”, tokaisen pilkallisesti.
”Tulethan takaisin ennen nukkumaanmenoaikaa?” Naukaisen ivallisesti ennen kuin kävelen leiriin ja nappaan tuoresaaliskasasta lihavan myyrän. Menen syömään sitä pienen kuusen alle.

Advertisement