Tänne voitte kirjoittaa tarinat!
Ohjeita tarinoiden kirjoittamiseen
Seuraavat kokoontumiset:
- parantajien kokoontuminen 14.1. klo. 13.00-
- klaanien kokoontuminen 18.2. klo 13.00-
Vuodenaika: lehtikato/joulukuu. Lämpötila on pakkasen puolella ja vesisade on alkanut muuttua lumeksi.
Ensimmäiset klaanit 
Laku – kotikisu
”Pihalla…” Papu sanoi. ”Me olimme ulkona leikkimässä lumessa…” hän tarkensi ja hänen karvansa pörhistyivät. Aloin epäillä, että Papu valehteli.
”Mitä sinä teit täällä?” Kirsikka kysyi.
”Nukuin ja tylsistyin”, vastasin terävästi ja istuuduin.
// Laku -> Kirsikka
TykkääTykkää
Siis // Papu -> Kirsikka
TykkääTykkää
Käärme – erakko
”Tämä on hieno paikka ja täällä todellakin on paljon riistaa”, Kristallin sirpale sanoi Käärmeelle saavuttuaan paikalle. ”Jos täällä ei olisi näin paljoa riistaa olisin kuollut sillä jouduin itse pentuna opettelemaan yksin kuinka saalistaa”, Käärme vastasi. ”Toivottavasti joku päivä kun saan pentuja tai siis jos saan pentuja heidän ei tarvitse koskaan olla yksin”, Käärme sanoi kuulostaen syvälliseltä.
//Kristalli
TykkääTykkää
//Lapursikka//
Kirsikka – kotikisu
”Minusta sitä on ihan riittävästi. Missä te olitte?” viereeni ilmestynyt Laku naukaisi. ”Pihalla…” Papu sanoi. ”Me olimme ulkona leikkimässä lumessa…” hän selitteli vielä ja näin että hänen karvansa pörhistyivät. *Mikä surkea valehtelija!* mietin turhautuneena. *Ei tuota uskoisi hiirikään!* ”Mitä sinä teit täällä?” kysyin vaihtaakseni puheenaihetta.
//Laku
TykkääTykkää
Kaukotassu – Laaksoklaanin oppilas
”Kaukotassu?” Kuulin tutun naaraan äänen. Käännyin katsomaan äänen suuntaan ja näin Hiutaletassun katselevan minua. ”Hei Hiutaletassu,” sanoin ja onnuin tämän luokse, koska olin joka tapauksessa jo paljastunut. ”Mitä ihmettä sinä teet?” Valkoinen naaras kysyi. ”Hiivin ulos parantajan pesästä siellä on tylsää,” vastasin. Hiutaletassu katsoi minua hölmistyneenä. ”Sinun olisi parempi levätä,” hän sanoi lempeästi. Huokaisin ja lähdin alistuneesti kohti parantajan pesää. Hiutaletassu talutti minua ja varmisti, etten kaatuisi liukkaalla jäällä. Kun pääsin pesään kiitin Hiutaletassua avusta ja menin takaisin sammalille makaamaan.
TykkääTykkää
//Kultasydän//
Sitruunakuu – Huomenklaanin soturi
En löytänyt oppilastani mistään. Näin Ilvestassun viimeksi kokoontumisessa, mutta sen jälkeen en ollut nähnyt kollioppilasta missään. Seisoskelin oppilaiden pesän edessä kuin odottaen, että hän yhtäkkiä ilmestyisi eteeni, vaikka olin jo tarkistanut, ettei hän ollut pesässä. Kuulin askelten lähestyvän minua. Jännityin hetkeksi, mutta tunnistettuani kissan Vapaaloikaksi rentouduin.
”Hei”, naaras tervehti minua. ”Mitä teet täällä?” Heilutin häntääni hermostuneena.
”Etsin Ilvestassua”, tokaisin. Katselin jälleen ympärilleni etsien valkoista kollia, vaikka tiesin, ettei hän ilmestyisi mistään.
”En ole nähnyt häntä tänään missään, on varmaan mennyt partioon tai jotain”, Vapaaloikka rauhoitteli minua. Tuijotin tyhjyyteen ruskean naaraan vieressä.
”Olen hänen mestarinsa. Hänen ei pitäisi kadota ilmoittamatta minulle”, valitin. Olin todella huolissani kollista. Mitä jos hänelle sattuisi jotain, koska olin päästänyt hänet silmistäni.
”No mutta jos joku on pyytänyt häntä partioon, hän on voinut vain innostua ja vahingossa unohtaa kertoa sinulle”, Vapaaloikka yritti. Huokaisin.
”Niin kai”, sanoin. En kuitenkaan rauhoittunut täysin naaraan sanoista. Ehkä Ilvestassu ajatteli, että en ollut tarpeeksi hyvä mestari, ja oli lähtenyt siksi partioon ilman minua.
”Haluaisitko lähteä saalistamaan?” Vapaaloikka ehdotti. Pieni hymy hiipi kasvoilleni varoittamatta. Nyökkäsin.
”Mielellään”, sanoin ja yritin saada itseni uskomaan, että Ilvestassu oli kunnossa.
”Hienoa!” Vapaaloikka ja lähti tassuttelemaan kohti leirin sisäänkäyntiä. Seurasin häntä yhä huolissani Ilvestassusta, mutta hieman iloisempana.
”Mihin päin tahdot lähteä?” Vapaaloikka kysyi. Mietin hetken, mistä saisi parhaiten riistaa.
”Joen varteen?” kysyin. Vaikka asuin nykyään Huomenklaanissa, pidin silti yhä joesta. Se aina rauhoitti ajatukseni.
”Mennään vaikka sinne, voimme kokeilla saammeko kalaa”, Vapaaloikka sanoi veikeästi. Kehräsin, koska tiesin, ettei naaras pitänyt kalastamisesta.
”Tuskin kalatkaan pitävät tästä kylmyydestä”, tokaisin ja ravistelin lunta turkistani. Sade oli yltynyt, ja toivoin, että se ei enää pahentuisi.
”Niinpä. Eihän nyt ole maariistankaan lempikeli, mutta minkäs teet, klaani pitää ruokkia”, Vapaaloikka tokaisi. Nyökkäsin vakavoituneena.
”Omenanlehden on saatava ruokaa, jotta hän jaksaa ruokkia kaikki pentunsa”, mietin. Naaras oli myös Ilvestassun emo, ja nyt hän oli saanut toisen pentueensa.
”Niin ja muutkin pennut tarvitsevat ruokaa”, Vapaaloikka huolehti.
”Mmm”, myöntelin ja asetuin joen varteen valmiina nappaamaan kalan, kunhan sellainen tulisi tarpeeksi lähelle. Otin tutun asennon, jota Vapaaloikka yritti kopioida. Huomasin kalan ja nappasin sen nopealla liikkeellä.
”Kyllähän siellä jotain oli”, kehräsin tyytyväiseenä saamaani saaliseen. Lupasin mielessäni viedä sen Omenanlehdelle ja naaraan pennuille.
”Hieno nappaus”, Vapaaloikka kehui minua ihaillen. Nuolaisin rintaani.
”Kiitos”, sanoin.
”Minun on varmaan turha kokeillakaan, hätistäisin vain kaikki kalat pois”, Vapaaloikka kehräsi. No, ruskea naaras oli kyllä hyvä muissa asioissa.
”Voit yrittää maariistaa, jos haluat”, ehdotin ja käänsin taas huomioni veteen, jos vaikka saisin muutakin.
”Joo se on ehkä minulle parempi”, Vapaaloikka sanoi ja kääntyi toiseen suuntaan jättäen minut yksin. Annoin naaraan mennä ja nautin hiljaisuudesta. Vaikka todella pidin naaraan seurasta, oli mukava olla myös yksin. Yritin napata toisen kalan, mutta en aivan osunut siihen ja se pääsi karkuun.
”Hiirenpapanat”, mumisin. Siirsin huomioni vedestä Vapaaloikkaan. Huomasin naaraan saaneen jotain. En kuitenkaan kehunut häntä, koska hän oli niin kaukana, että saattaisin säikäyttää saaliit pois. Naaras tuli luokseni.
”Hyvä saalis”, kehuin nyt.
”Kiitos”, Vapaaloikka vastasi. ”Me ollemme silti saaneet enemmän riistaa kuin normaalistin vaikka onkin näin huono sää.”
”On ollut hyvä pyyntionni”, sanoin nyökättyäni.
”Toivottavasti muutkin metsästyspartiot saavat hyvin riistaa”, Vapaaloikka sanoi toiveikkaana. Hymyilin ja nyökkäsin jälleen.
”Ja toivon, että Ilvestassu palaa”, tokaisin. Olin huolissani nuoresta kollista. Hän ei ole ollut oppilas vielä kauaa.
”Kyllä hän palaa”, Vapaaloikka vakuutteli jälleen. ”Hän ei ole enää pentu ja osaa pitää huolen itsestään. Sitä paitsi en usko, että hän olisi ollut näin kauan pois, jos hän olisi yksin.” Kohautan lapojani. Se kyllä kävi järkeen.
”Toivottavasti”, sanoin.
”Et sinä voi tuhlata koko päivää ajatellen, että entä jos hän ei palaakaan”, Vapaaloikka sanoi. ”Hän palaa, lupaan sen!” Kehräsin.
”Selvä, emo”, kiusoittelin.
”Hei äläs nyt rupea”, Vapaaloikka vastasi. ”Käy pian niin, että minusta tulee vihainen.”
”Hui, pelottava Vapaaloikka!” kehräsin ja loikkasin kauemmas.
”Mur mur”, Vapaaloikka vastasi hilpeästi ja loikkasi leikkisästi minua kohti. Yritin väistää, mutta en päässyt aivan karkuun ja jäin ruskean naaraan alle. Läpsin häntä etutassuillani leikkisästi. Uskoisin, että voittaisin hänet vakavassa taistelussa, mutta en halunnut satuttaa häntä.
//Vapsi?
TykkääTykkää
Tassuttelin eteenpöin ja hiiren haju voimistui. Tulin pienelle todella aukealle alueelle, jossa ei ollu oikeastaan mitään suojaa, vain kova maa. Sitten huomasin että seuraamani hiiri istui sen aukion reunalla ja huomasi minut. *Pahus*, ajattelin ja koetin loikata hiiren päälle, mutta se vilisti karkuun. En edes ehtinyt ajatella mitään, kun uusi haju tuli jo nenääni. *Myyrä! Tämän minä saan!* mietin ja lähdin hajun perään.
Kävin vielä hakemassa myyrän jonka olin saanut ensimmäisenä ja lähdin tassuttamaan kohti eroamispaikkaamme suussani hiiri myyrä ja orava. *Täällä todella on riistaa!*
Kun saavuin Käärmeen vanhalle pesälle, näin että hän odotti minua jo. Hänelläkin oli paljon saalista. Tassuttelin hänen vierelleen ja pudotin saaliini maahan. ”Tämä on hieno paikka ja täällä todellakin on paljon riistaa”, sanoin naaraalle.
TykkääTykkää
Kristallin Sirpale – kulkukissa
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Susipentu – Vesiklaanin pentu
”Selvä! Etsinkö minä vai etsitkö sinä?” Käpypentu kysyi innoissaan. Naaras vaikutti todella pitävän piilosesta, tai ehkä hän vain nautti leikkimisestä ylipäänsä. ”Kaikki kelpaa kunhan vain pääsen leikkimään”, hän sanoi. Kehräsin matalasti.
”Minä voin etsiä ensin”, ehdotin. Heilautin häntääni noustessani seisomaan valmiina siirtymään hyvään laskupaikkaan.
//Käpsy?
TykkääTykkää
Alppitassu – Laaksoklaanin oppilas
”Jos olet noin kärsimätön, ehkä sinun ei pitäisi olla oppilas”, Sinitaivas sihahti minulle ja ravasi leirin uloskäynnille. ”No? Oletko tulossa?” Alppitassu ravasi mestarinsa luo. ”Älä sinä minulle valita siitä että itse olet kehno mestari”, Alppitassu ärähti naaraalle. ”Ihan sama mitä sanot siitä pitäisikö minun olla oppilas minä en välitä”, oppilas sähähti vielä.
//sini
TykkääTykkää
Sinitaivas, Laaksoklaani
Naaras vastaa nopeasti.
“Joo miksipäs ei. Minähän en ollut juuri tulossa kysymään milloin voisimme viimeinkin tehdä jotain koulutukseen liittyvää”, Alppitassun tyly sävy yllättää minua hieman. Naaraan katse lasittuu omaani ja seison hetken vain tuijottaen nuorta oppilasta. Mikähän häntä risoo. Lähtökohtaisesti epäkohteliaat oppilaat ärsyttävät minua, mutta Alppitassussa tuntuu olevan jotain erilaista.
“Jos olet noin kärsimätön, ehkä sinun ei pitäisi vielä olla oppilas”, piikitän takaisin ja kimpaisen kohti leirin uloskäyntiä. Pysähdyn sen eteen ja käännyn ympäri.
“No? Oletko tulossa?”
//Alppi?
TykkääTykkää
Papu – kotikisu
Kirsikka meni syömään ”Täällähän saa ihan liian vähän ruokaa”, Kirsikka valitti kun oli syönyt.
”Minusta sitä on ihan riittävästi. Missä te olitte?” paikalle ilmestynyt Papu naukaisi. ”Pihalla…” Papu mietti mitä voisi sanoa. ”Me olimme ulkona leikkimässä lumessa…” papu sanoi ja pörhisti huomaamattaan karvojaan sille että he olivat jääneet kiinni.
//kirsikka -> laku
TykkääTykkää
Ilvestassu – huomenklaanin oppilas
Tulitassu sihahti Ilvestassulle. ”Pysy jatkossa omalla puolellasi!” tämä kivahti ja tassutti takaisin klaani tovereidensa luo. Ilvestassu katsoi tämän perään mutta päätti sitten vain jatkaa matkaa. ”Ehkä olisi parempi saalistaa jotain”, hän mumisi itsekseen ja lähti etsimään saalista.
Jonkin aikaa kolli metsästi ja sai paljon riistaa valkoisen turkkinsa avulla. Hän nosti riistat ja lähti ripeästi kohti leiriä. Kolli haistoi hieman muiden kissojen hajua ja kiristi siksi tahtiaan. Ilvestassu murahti voitonriemuisesti kun pääsi leiriin. Hän kipitti viemään saaliit ja sitten meni istuskelemaan leirin laitamille. Kolli pesi itseään ja varmisti ettei yhtään vesiklaanin hajua olisi tarttunut häneen. Ilvestassu meni makuulle kylmälle jäälle ja odotti. Että keksisi jotain tekemistä.
//joku
TykkääTykkää
Käpypentu – vesiklaanin pentu
”Ehkä piilosta?” Susipentu ehdotti ja nuolaisi rintaansa. ”Selvä! Etsinkö minä vai etsitkö sinä?” Kysyin kollilta. ”Kaikki kelpaa kunhan vain pääsen leikkimään”,
//Susi
//Lyhyt
TykkääTykkää
Laku – kotikisu
En tiennyt mihin muut olivat menneet, mutta yhtäkkiä sisarukseni olivat kadonneet. Kiertelin ympäriinsä ja löysin mukavan ja pehmoisen nukkumapaikan. Käperryin siihen kerälle ja suljin silmäni. Pian olin jo unessa.
Kun heräsin, Papu ja Kirsikka olivat yhä jossain. *Miksi he eivät ottaneet minua mukaan*, mietin turhautuneena. Yhtäkkiä kuulin ovelta rapinaa. Kaksijalka käveli päästämään jotkut sisään. *Kirsikka ja Papu!* Kirsikka ja Papu kuiskivat jotain toisilleen ja kiirehtivät syömään. Itse olin jo syönyt, joten istuin vielä hetken paikallani. Kun Kirsikka oli syönyt, menin heidän luokseen.
”Täällähän saa ihan liian vähän ruokaa”, Kirsikka valitti.
”Minusta sitä on ihan riittävästi. Missä te olitte?” naukaisin. Olin yhä pettynyt, koska he olivat jättäneet minut yksin.
//Papu->Kirsikka
TykkääTykkää
//Kultasydän//
Pelkosurma – Metsäklaanin soturi
Kiipesin alas puusta ja huomasin Saniaispuron lähestyvän iloisena päästäinen suussaan. Olin siis ainut meistä, jolla ei vielä ollut mitään. Mahlatassua ei näkynyt missään, joten oletin hänenkin haistaneen jotain. En aikonut luovuttaa, vaan avasin suuni jälleen. Tarvitsin saaliin. Onneksi haistoin mustarastaan. Lähdin seuraamaan sen tuoksua syvemmälle aluskasvillisuuden sekaan ja tunsin toivoni palaavan. Tämän minä saisin. Ei lintu kovin kaunis ollut, lähes pelkkää luuta ja nahkaa. Se olisi kuitenkin paljon parempi kuin ei mikään. Jännitin lihakseni ja hyppäsin sen niskaan kärsimättömänä. Puraisin sen niskan poikki ja kehärsin hiljaa. Vihdoin.
”Se oli minun saaliini”, kuulin äänen. Mahlatassu loikkasi puskasta viereeni. ”Minä haistoin sen ensin”, naaras tokaisi happamana. Nappasin mustarastaan suojelevaisena hampaisiini.
”She on minun, koska minä nappasin sen”, vastasin. ”Olisit ollut nopeampi.” Oppilaani tuhahti ja lähti takaisin tulosuuntaansa.
”Pidä tuo rääpäle”, Mahlatassu ilmoitti vielä. ”Et saa parempaa.” Huokaisin ja palasin eroamispaikkaamme haudatakseni mustarastaani.
//Saniainen
TykkääTykkää
tähän asti tarkistettu
TykkääTykkää
//Tähtis//
Saniaispuro – metsäklaani
Yhtäkkiä Pelkosurma lähti innokkaan näköisenä eri suunnalle. Minä pysähdyin, sillä arvelin hänen haistaneen jotain, minkä saattaisin säikäyttää jos jatkaisin matkaa. Haistelin ilmaa ja huomasin itsekin oravan hajun. *Sen perään hän siis lähti*, yhtäkkiä nenääni tuli pienenpieni päästäisen haju. Lähdin hiipimään sitä kohti todella varovasti. *Onneksi saalistaminen kuuluu vahvuuksiini*, ajattelin ja hiippailin lähelle päästäistä. Huomasin sen mutustamassa jotain selkä minua kohti kiven vieressä. *Sen pesä on varmasti lähellä*, mietin. *Joten täytyy olla todella nopea.* Jännitin lihakseni ja loikkasin päästäisen viereen, enkä saanutkaan sitä heti kiinni. Olin jo melkein luovuttanut kun huomasin, että päästäinen lähti kipittämään vikkelästi kauemmas, eikä mennytkään aluskasvillisuuuden sekaan. *Sen pesä ei olekaan täällä*, tajusin innoissani ja loikkasin sen viereen, tälläkertaa saaden sen kiinni. Hämmästyin itsekin miten iloinen olin pienen ruipeloisen päästäisen kiinni saamisesta. Tassuttelin takaisin piristyneenä, päästäinen suussani.
//Pelkkis
TykkääTykkää
//Kultasydän//
Pelkosurma – Metsäklaanin soturi
Lopulta haistan oravan. Lähden seuraamaan sen tuoksua läheiseen puuhun innoissani. Tämän saisin kiinni, oli pakko. Kyyristyin vaanimisasentoon ja lähestyin punahäntää hiirenhiljaa. Enää muutama askel ja olisin tarpeeksi lähellä hyppäämään. Viime hetkellä orava kuitenkin jännittyy ja lähtee liikkeelle. Ehkä se haistoi minut, tai jokin muu säikäytti sen. Loikkasin hätäisesti hieman ohi ja orava pääsi karkuun.
”Ketunläjät”, mumisin. Tänään mikään ei onnistunut. Ei kyllä koskaan.
//aikas tönkkö
//Saniainen
TykkääTykkää
//Tähtis//
Saniaispuro – metsäklaani
Seurasin Pelkosurmaa hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain lumen narskunta tassujemme alla. Riistan löytäminen vaikutti täysin toivottomalta. Aloin turhautua. *Miksi tällä ei ole mitään?* ajattelin, yrittäen haistella niin tarkkaan kuin pystyin, mutta nenäni tuntui kylmältä, einkä haistanut mitään. *Typerä nenä.* Murahdin hiljaa.
//Pelkkis
TykkääTykkää
//Moonzku//
Kuiskevirta – Huomenklaanin soturi
Kaarnatassu tassutti luokseni. Naaras viittoi hännällään ja äänteli epävarmasti. Tutkailin häntä sydän särkyen. Olisi varmasti kauheaa, jos ei pystyisi kuulemaan ollenkaan.
”Taistelu”, sanoin hitaasti liioitellen suuni liikkeitä. Päästin kynteni ulos ja huitaisin ilmaa näyttäen esimerkkiä toivoen, että naaras ymmärtäisi tämän päivän harjoitustemme aiheen.
//Kaarna?
TykkääTykkää
//Cecci/Usvis//
Toivetuulahdus – Huomenklaanin parantaja
Kettusydän painautui minua vasten ja laski päänsä olalleni. Kehräsin hiljaa. Naaras avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta etääntyi minusta nopeasti ennen kuin alkoi puhumaan. Heilautin korviani hämmentyneenä ennen kuin huomasin Ratamoturkin lähestyvän meitä. Nuolaisin rintaani nolostuneena siitä, että vanha soturi oli todistanut äskeistä hetkeämme.
”Hei”, kolli tervehti meitä hieman epävarmasti.
”Hei Ratamoturkki”, Kettusydän vastasi huolettomasti. Hymyilin tahtomattani naaraan asenteelle.
”Tarvitsemme sinua seuraavaan partioon. Ota oppilaaksi myös mukaan jos voit”, Ratamoturkki selitti ja katsoi minua pikaisesti. Hymyilin hänelle.
”Selvä. Menen etsimään Tuisketassun”, Kettusydän sanoi. Katsoin häntä vielä kerran ja nousin seisomaan.
”Minäkin menen etsimään Kirjotassun”, ilmoitin ja lähdin tassuttamaan kohti pesääni yrittäen peittää hymyni, joka oli jäänyt kasvoilleni eikä lähtenyt, vaikka kuinka yritin.
//Kettusydän
//Kirjotassu
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Tulitassu – Vesiklaanin oppilas
Ilvestassu kohautti lapojaan välinpitämättömänä. Toivoin, että en joutuisi vaikeuksiin, koska kaveerasin vihollisklaanilaisten kanssa.
”En tiedä mitä teen täällä. Ajauduin tänne itsestään”, kolli kertoi laimeasti. ”Millon voimme taas tavata kunnolla?” valkoinen oppilas kysyi.. ”Tai eihän sillä ole mitään väliä. Tai siis eihän siinä oikeastaa ole järkeä, että me tapailemme. Muut alkavat epäillä”, hän sanoi ja lähti tassuttamaan kohti metsää. Tuijotin hänen peräänsä sanattomana. Aivan hyvä, että hän lähtee, sanoin mielessäni. Kollista olisi vain harmia soturikoulutukselleni. En uskonut ajatuksiani aivan täysin, mutta sähisin kuitenkin kollin perään.
”Pysy jatkossa omalla puolellasi!” kivahdin ja tassutin takaisin klaanini kissojen luo. En tiedä miksi toivoin, että Ilvestassu ei suuttuisi. No, olihan hän ystäväni, mutta uskollisuus klaanille meni kaiken edelle. Kai kolli ymmärtäisi.
//Ilves
TykkääTykkää
//Hunaja//
Valkearoihu – Laaksoklaanin soturi
Odotin Hunajaloistetta, kunnes hän tassutti luokseni.
”Hei Valkearoihu”, naaras sanoi. Hän vaikutti vähän nuhjuiselta. ”Olen ihan kunnossa”, hän vakuutteli. En kuitenkaan aivan uskonut sitä. Tassutin lähemmäs naarasta ja pukkasin häntä lohduttavasti.
”Hyvä, jos olet kunnossa”, sanoin. Hetken mietittyäni jatkoin vielä: ”Tiedäthän, että voit kertoa minulle mitä vain?” Halusin todella, että Hunajaloiste olisi kunnossa ja iloinen.
//Hunsku
TykkääTykkää
//Kultasydän//
Pelkosurma – Metsäklaanin soturi
Kuulin Saniaispuron ja Mahlatassun seuraavan minua. Johdin meitä hiljaisuudessa ja yritin etsiä riistan tuoksuja. Vaikka lunta ei ollut paljoa, riista vaikutti kadonneen syvälle pesiinsä. En kuitenkaan voinut jäädä tyhjin tassuin, sillä Mahlatassu oli saanut hiiren. En aikonut luovuttaa. Etsin pienintäkin hajunhäivähdystä, mutta en haistanut muuta kuin Saniaispuron ja Mahlatassun.
//Saniainen?
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Susipentu – Vesiklaanin pentu
”Hauska tavata. Minä olen Käpypentu”, naaraspentu kertoi. Naaras pudisteli päätään varmaan jollekin ajatukselleen. ”Mitä haluat leikkiä?” hän kysyi. ”Minulle käy mikä vaan.” Mietin hetken ja kallistin päätäni.
”Ehkä piilosta?” ehdotin ja nuolaisin rintaani. Luotin, että löytäisin tuon naaraan kyllä helposti.
//Käpy?
TykkääTykkää
Käärme – erakko
”Sopii”, Kristallin sirpale vastasi ja lähti tasuttelemaan Käärmeen osoittamaan suuntaan ilmaa haistellen. Käärme tassutteli omaan suuntaansa ja haisteli ilmaa tarkasti. Hän haistoi jäniksen ja lähti hiipimään hajun suuntaan. Käärme huomasi jäniksen joka mutusti pensaan vähäisiä lehtiä. Käärme hiipi hiljaa jäniksen taakse ja hyökkäsi. Jänis huomasi Käärmeen liian myöhään ja naaras tappoi tämän nopsaan. Käärme hautasi saaliin puoliksi jotta löytäisi tämän kuitenkin. Käärme lähti etsimään muutakin saalista.
Käärme oli vähän ajan päästä napannut jo sen jäniksen, peipon, oravan ja kaksi hiirtä. Naaras tassutti saalidensa kera vanhalle pesälleen odottamaan Kristallin sirpaleen paluuta. Hän pudotti saaliinsa maahan ja meni makaamaan kiven päälle. Sammaleet pehmustivat sitä ja aurinko paistoi siihen mukavasti.
//krisu
TykkääTykkää
//Tuulis//
Hallapentu – Laaksoklaanin pentu
Tassutin ulos parantajan pesästä peloissani siitä, että se ilkeä oppilas tulisi taas puhumaan minulle. Joku lähestyi minua, mutta hän oli minua nuorempi.
”Hei Hallapentu!” hän tervehti minua. Hymyilin vienosti.
”Hei”, vastasin. En muistanut pennun nimeä, mutta en uskaltanut kysyä sitä.
//tönkkö xdd
TykkääTykkää
Malva – erakkoleirin johtaja
Tassutin Puron kanssa metsää päin. Emme olleet löytäneet riistaa nummilta, joten aioimme seuraavaksi kokeilla onneamme puiden suojassa. Saavuimme metsään.
”Hajaannutaanko?” Puro kysyi. Pudistin päätäni.
”Pysytellään yhdessä. Metsästys on helpompaa kahdestaan”, sanoin Purolle, joka oli loistava metsästäjä ja olisi napannut riistaa helposti yksinkin. ”Ja voimme pitää seuraa toisillemme”, lisäsin.
Hetken kävelyn jälkeen huomasin harakan laskeutuneen erään tammen lehdettömälle oksalle.
”Puro”, kuiskasin. Sisareni käänsi katseeni minuun päin. Nyökkäsin kohti lintua. Puro lähti kiipeämään tammeen kuin orava, ketterästi ja nopeasti, mutta hiljaa. Lähdin Puron perään ja katsoin koko ajan, että olin eri puolella puuta kuin saaliimme. Puro kiipesi hieman lintua korkeammalle, jotta voisi yrittää pyydystää linnun, jos se yrittäisi pakoon. Hän antoi minulle merkin, jotta tietäisin hänen olevan valmiina. Syöksyin kohti linnun oksaa ja harakka levitti siipensä säikähtäneenä ja lähti ylöspäin. Kun harakka keskittyi minuun, Puro liukui oksallaan, heilautti käpäläänsä kohti lintua ja onnistui nappaamaan sen. Lähdimme laskeutumaan alas. Puro kantoi saalista. Alas tultuamme suuntasimme askeleemme kohti leiriä.
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kulkukissa
Käärme nyökkäsi ja lähti kipittämään ulos. Hän liikkui itsevarmasti metsässä ja tulin hänen perässään. Kohta hän pysähtyi erään kiven eteen. Siitä roikkui köynnöksiä ja siinä oli sammalta. ”Tämä on minun entinen pesäni”, Käärme selitti ja osoitti sitten metsään. ”Tuolta löytyy paljon saalista”, naaras jatkoi ja katsoi minuun. ”Jos käy minä lähden tuonne”, hän sanoi osoittaen vasemmalle. ”Ja sinä tuonne”, hän osoitti oikealle. ”Sopii”, vastasin ja lähdin tasuttelemaan Käärmeen osoittamaan suuntaan ilmaa haistellen. Nenääni tuli pikkuinen hiiren haju ja päätin lähteä seuraamaan sitä.
//Käärme
TykkääTykkää
Käärme – erakko
Kolli haukkasi vielä viime palat myyrästä ja nousin istumaan. ”Olen valmis”, hän ilmoitti. Käärme nyökkäsi ja lähti kipittämään ulos. Hän lähti lähelle metsäklaanin rajaa ja sitten siitä vielä oikealle. Kohta hän pysähtyi erään kiven eteen. Siitä roikkui köynnöksiä ja siinä oli sammalta. ”Tämä on minun entinen pesäni”, Käärme selitti ja osoitti sitten metsään. ”Tuolta löytyy paljon saalista,” hän jatkoi ja katsoi kollia. ”Jos käy minä lähden tuonne,” hän sanoi osoittaen vasemmalle. ”Ja sinä tuonne”, hän osoitti oikealle.
//krisu
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kulkukissa
Käärme nyökkäsi ja alkoi syödä. Tunsin kuinka hän kietoi häntänsä häntääni. Lävitseni kulki väreet. Naaras sai sydämeni pamppailemaan ihanasti. Käärme oli hieman nopeampi syömään ja kun hän oli syönyt, hän nousi istumaan. ”Lähdetään kohta”, hän sanoi. ”Voimme sitten mennä yhteen paikkaan josta löytyy melko paljon saalista”, naaras jatkoi. Minä haukkasin vielä viime palat myyrästäni ja nousin istumaan. ”Olen valmis”, ilmoitin.
//Käärme
TykkääTykkää
Käärme – erakko
Hän otti itselleen pienen myyrän. ”Tämä kelpaa minulle”, hän sanoi. Käärme nyökkäsi ja alkoi syödä. Tämä huomaamattaan kietoi oman häntänsä Kristallin sirpaleen häntään. Käärme söi ihan rauhassa ja kun oli syönyt hän nousi istumaan ja odotti että kolli olisi syönyt. ”Lähdetään kohta”, Käärme sanoi. ”Voimme sitten mennä yhteen paikkaan josta löytyy melko paljon saalista”, hän sanoi vielä ja antoi sitten kollille ruokarauhan.
//krisu
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kulkukissa
Käärme alkoi vähitellen rauhoittua ja nyökkäsi edelleen hieman nauraen. Hän otti kasasta itselleen muhkean hiiren ja laski sen käpäliensä eteen. ”En halua olla törkeä joten odotan, että sinäkin otat ensiksi jotain”, naaras ilmoitti. Otin itselleni pienen myyrän. ”Tämä kelpaa minulle”, sanoin.
TykkääTykkää
Käärme – erakko
”Ömh… tuota, otatko jotain?” Kristallin sirpale kysyi varovasti naaraalta. Käärme alkoi vähitellen rauhoittua ja nyökkäsi edelleen hieman nauraen. Hän otti kasasta itselleen muhkean hiiren ja laski sen käpäliensä eteen. ”En halua olla törkeä joten odotan, että sinäkin otat ensiksi jotain”, naaras ilmoitti.
//krisu
//lyhyt
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kotikisu
”Ei,” Käärme sanoi ja purskahti nauruun. ”Minä minä näytin… varmaan ih- ih- ihan hölmöltä”, naaras kikatti, nousi naurusta vapisten ylös ja käveli kohti tuoresaaliskasaa hervottomasti kikatellen. Minä katsoin häntä hölmistyneenä. *Aina hän yllättää*, mietin ja lähdin kikattelevan naaraan perään. *Heillä näyttää olevan paljon riistaa täälläpäin*, pistin merkille, sillä tuoresaaliskasassa näytti olevan ihan hyvästi saaliita. ”Ömh… tuota, otatko jotain?” kysyin varovasti naaraalta.
//Käärme
TykkääTykkää
Käärme – erakko
”Sattuiko?” Kristallin sirpale kysyi säikähtäneenä. ”Ei,” sanoin naurun partaalla enkä sitten voinutkaan pidätellä sitä ja purskahdin hillittömään nauruun. ”Minä minä näytin… varmaan ih- ih- ihan hölmöltä”, naaras kikatti ja nousi naurusta vapisten ylös ja käveli kohti tuoresaaliskasaa varovasti mutta silti edelleen hermottomasti kikatellen.
//krissuuuuuuu
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kulkukissa
”Sinä… oletkin jo herännyt”, Käärme naukaisi. ”Voitaisiin vaikka mennä jo syömään nii sitten voimmekin mennä metsästämään”, hän jatkoi vaivaantuneen oloisena, nousi ylös ja tassutti aukiolle. Minä lähdin naaraan perään ja ehdin juuri nähdä kun hän kaatui naamalleen maahan. Juoksin nopeasti tämän luokse. ”Sattuiko?” kysyin säikähtäneenä.
//Käärmee
TykkääTykkää
Käärme – erakko
Käärme raotti silmiään ja huomasin, että kristallin sirpale oli jo herännyt. Käärme nosti päänsä äkkiä pois tämän päältä. ”Sinä… oletkin jo herännyt”, naaras naukaisi. ”Voitaisiin vaikka mennä jo syömään nii sitten voimmekin mennä metsästämään”, Käärme jatkoi vielä vaivaantuneesti ja nousi ylös ja tassutti aukiolle. Käärme hengitti raikasta asmuilmaa ja otti vielä pari askelta eteenpäin ja kaatui naamalleen maahan.
//krisuliini<3
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kulkukissa
Heräsin pirteänä, sillä olin nukkunut todella hyvin Käärmeen tekemässä pedissä, joka oli todella lämmin. Avasin silmäni ja tajusin mistä lämpö johtui. Käärme oli yön aikana tullut minun pedilleni nukkumaan. *Voi, hän on niin suloinen*, mietin ja annoin naaraan nukkua rauhassa. Hänen turkkinsa kosketus tuntui ihanalta ja hänen lämpönsä lämmitti minua. *Nyt tiedän että hänellä on tunteita, niinkuin minulla, hän rakastaa minua niinkuin minä häntä*, ajattelin ja minusta tuntui että sulan, niin ihana naaras oli.
//Käärmyliini<33
TykkääTykkää
Käärme – erakko
”Mennään vain”, kolli vastasi naaraalle täysin lumoutuneena. ”Hyvää yötä”, hän sanoi vielä ja nuolaisin nopeasti naaraan päätä. Käärme kehräsi hieman ja alkoi sitten nukkumaan. Käärme näki unta jossa hän ja Kristallin sirpale olivat leirissä ja heidän luonaan telmivät suloiset pienet pennut jotka kaikesta päätellen olivat heidän.
Kun Käärme heräsi häntä ärsytti kun uni oli jäänyt kesken. Hän huomasi kuitenkin, että Kristallin sirpale oli unessa ja aurinko ei ollut vielä noussut. Naaras yritti saada unta mutta se oli aivan liian haastavaa. Sitten Käärmeelle tuli ajatus. Hän nousi seisaalleen ja vapisevin askelin asettui kollin vierelle tämän makuualustalle. Käärme laittoi päänsä tämän päälle ja sai saman tien unta. *Hän on niin ihana.* Käärme ajatteli juuri ennen kun nukahti.
//krisu
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kulkukissa
Käärme nyökkäsi ja siirsi makuualuseni pesään ja asettui sen viereen. ”Hyvää yötä kristallin sirpale”, Käärme sanoi tyynesti. ”Aamulla voisimme vaikka mennä metsästämään yhdessä.” ”Mennään vain”, vastasin naaraalle täysin lumoutuneena. ”Hyvää yötä”, sanoin ja nuolaisin nopeasti naaraan päätä.
//Käärme ❤
TykkääTykkää
Käärme – erakko
”Mennään lepäämään”, Kristallin sirpale sanoi lempeästi naaraalle. Käärme nyökkäsi ja siirsi kollin makuualusta pesään. Ja asetti se omansa viereen. ”Hyvää yötä kristallin sirpale,” käärme sanoi tyynesti. ”Aamulla voisimme vaikka mennä metsästämään yhdessä.
/kristalli ♥
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kulkukissa
”Näytät höpsöltä”, Käärme kikatti. Samalla silmänräpäyksellä hän muuttui sen näköiseksi, että mietti jotain. Hän katsoi minua ja käänsi sitten nopeasti katseensa pois. Sitten hän ryhdistäytyi, tassutti minun viereeni ja laski päänsä harteelleni. ”Väsyttää”, naaras sanoi. Minä olin todella järkyttynyt ja samaan aikaan minusta tuntui että elämäni ei voisi muuttua paremmaksi. ”Mennään lepäämään”, sanoin lempeästi naaraalle, yllättyen hieman äänensävyäni. *Hän on niin suloinen*, mietin ihastuneena.
//Käärme<3
TykkääTykkää
Käärme – erakko
”A- ai, k- kiitos…?” hän sai suustaan tulemaan. Kolli nuolaisi nopeasti rintaansa nolostuneena. ”Ömm… tuota…”, Kristallin sirpale yritti saada asiansa sanotuksi. Käärme naurahti. ”Näytät höpsöltä”, hän kikatti. *Mitä tämä on? Olenko… IHASTUNUT!?* Käärme ajatteli. Hän katsoi kolliin ja sitten käänsi katseensa nopeasti pois. *Onko se edes mahdollista?* Käärmeen ajatukset harhailivat ja sitten hän tuli päätökseen. Käärme ryhdistäytyi ja tassutti kollin vierelle ja laski päänsä tämän harteelle. *Näin saan tietää pidänkö hänestä tai pitääkö hän minusta. Jos tämä tuntuu hyvältä olen luultavasti ihastunut.* ”Väsyttää”, naaras sanoi vaikke aluksi edes ollut aikeissa sanoa niin.
//krisu
//#Käärme ja hänen tutkimuksensa xd. Käärmehä on oikea peluri xdd.
TykkääTykkää
//Käärmehäntä//
Kristallin Sirpale – kulkukissa
”Vai.. niin”, Käärme sanoi hiljaa. ”Viedään tämä nyt hyvään kohtaan pesään niin voidaan mennä nukkumaan”, naaras sanoi ja tuijotti minua siristellen silmiään. Hän otti muutaman askeleen lähemmäs minua ja oli kohta naama melkein kiinni naamassani. Käärme kohotti tassuaan ja pyyhkäisi naamaani. Tuijotin häntä hölmistyneenä. Naaras siirtyi kauemmas. ”Siinä oli murusia…”, hän sanoi ja alkoi pestä itseään nopeasti. *Mitä juuri tapahtui?* ihmettelin hämmentyneenä. ”A- ai, k- kiitos…?” sain suustani tulemaan. Tajusin näyttäväni varmasti todella typerältä ja nuolaisin nopeasti rintaani nolostuneena. ”Ömm… tuota…”, yritin saada asiani sanotuksi.
//Käärme
TykkääTykkää
Käärme – erakko
”He ovat kaikki laiskoja kotikisuja, jotka eivät tee muuta kuin syövät ja nukkuvat”, kolli murahti
”Minäkin olin kotikisu, mutta vihasin sitä joten päätin karata”, hän kertoi tyynesti, niinkuin se olisi ollut pikkujuttu. ”Vai..niin,” Käärme sanoi hiljaa ja mietti omaa perhettään hetken. Olisiko hän voinut vain häipyä ja hylätä heidät. Käärme ei jäänyt miettimään asiaa. ”Viedään tämä nyt hyvään kohtaan pesään niin voidaan mennä nukkumaan,” naaras sanoi ja jäi tuijottamaan kollia siristellen silmiään. Käärme otti muutaman askeleen lähemmäs ja oli kohta naama melkein Kristallin sirpaleen naamaa vasten. Käärme kohotti tassuaan ja pyyhkäisi kollin naamaa. Naaras siirtyi kauemmas. ”Siinä oli murusia…” hän sanoi ja alkoi rivakasti pestä itseään.
//krisu…
TykkääTykkää
Tuulitassu – Huomenklaani
Punatassu astui hieman epävarmasti rajan yli ja tuli lähemmäs minua. Pian tunsin hänen pehmeän turkin omaani vasten. Punatassu kietoi häntänsä minun häntäni ympärille ja katsoi minua silmiin.
”Minäkin sinua”, hän naukaisi. Katsoin Punatassua pitkään silmiin, kunnes laskin pääni hänen päätään vasten ja nojasin kolliin. Vaikka kylmä tuuli puhalsikin edelleen, minulla ei ollut enää yhtään kylmä.
//Lyhytt
//Puna<3
TykkääTykkää
Kermakuono – Huomenklaani
”Olen valmis lähtöön, mutta…”, Dream maukaisi dramaattisesti ja jatkoi:
”Saanhan silti nähdä sisaruksiani?”
Mietin hetken aikaa, kunnes vastasin:
”Kyllä se ehkä onnistuu, mutta kaksijalkojesi kotiin et voi enää mennä”.
”Mennäänkö?”, kysäisin ja käännyin toiseen suuntaan
//Dream
TykkääTykkää
Kristallin Sirpale – kulkukissa
”Etkö aio auttaa?” Käärme kysyi. ”Asiasta toiseen”, hän sanoi kun oli viimein valmis. ”Miksi olet yksin? Millainen perhe sinulla on?” naaras jatkoi kiinnostuneena. ”He ovat kaikki laiskoja kotikisuja, jotka eivät tee muuta kuin syövät ja nukkuvat”, murahdin hieman ilkeämmän kuuloisesti kuin oli ollut tarkoitus. ”Minäkin olin kotikisu, mutta vihasin sitä joten päätin karata”, kerroin tyynesti, niinkuin se olisi ollut pikkujuttu, vaikkei se todellakaan ollut.
//Käärme
TykkääTykkää
//Apila//
Valopentu – Huomenklaani
Lumipallo päsähti pirstaleiksi Hämypennun turkkiin ja näin hänen värähtävän. *Enhän vain heittänyt liian kovaa?* mietin säikähtäneenä. Helpotuin kuitenkin kun hän pyöritteli itsekin pallon. Samalla silmänräpäyksellä tajusin, mitä hän aikoi tehdä sillä pallolla. Pallo lensi suoraa minua kohti ja yritin loikata pois edestä, mutta pallo tömähti selkäni yläosaan. *Olisi ollut parempi idea kyyristyä kuin loikata*, mietiskelin ja nakkasin kourallisen höttöä ilmaan. Pienet lumikokkareet tipahtivat alas nopeasti. Lumisade alkoi kasvaa, ja lunta tuprutti yhä enemmän ja enemmän. Yritin siepata pikkuisia hiutaleita suuhuni ja yksi laskeutui nenälleni. Yritin nähdä sitä, mutta se oli kylmä ja suli nopeasti lämpimälle nenälleni pikkuruiseksi lammikoksi. ”Minä sieppaan suurimmat hiutaleet”, haastoin ja yritin katsoa mitkä olivat suurimpia ja siepata niitä.
//Hämeenlinna
TykkääTykkää
Himmeätassu – vesiklaanin oppilas
Pääskytassu tuli Himmeätassun viereen istumaan ja he tarkkailivat kokoukse tohinaa. Ja meni vain hetki kunnes se oli jo ohi. Himmeätassu nousi ja tassutti muualle. Kohta Pääskytassu tulikin jo naaraan viereen taas. Himmeätassu lähti kohti leiriä ja jutteli mukavia Pääskytassun kanssa samalla. Vähän aikaa kului, kunnes he pääsivät takaisin leiriin. ”Tule, mennään tänne”, kolli ehdotti Himmeätassulle ja lähdin muualle. Himmeätassu seurasi perässä.
//pääsky
TykkääTykkää
Varjopentu – metsäklaanin pentu
”Haha, etpäs osunut!” vasta paikalle tullut okapentu murisi leikkisästi. Pieni kolli viskasi lunta Varjopennun ja Leijonatassun päälle. Varjopentu pyristeli lunta turkistaan ja keräsi mahdollisimman paljon lunta. Varjopentu muotoili lumesta jättimäisen paakun ja heittämisen sijaan hän hyppäsi sen päälle mäsäyttäen sen pieniksi palasiksi joka puolelle. Kolli oli innoissaan onnistumisesta, mutta tipahti tassu väärässä asennossa ja tassu taittui ikävästi. Pieni kolli rämähti maahan ja nousi ripeästi kyyneleet silmissä nuolemaan tassuaan.
//leijona tai oka
TykkääTykkää