Tummavarjon tarinat

9.9.2018

Istun sukimassa itseäni, kun äkkiä metsästä kantautuu kova ulvaisu. Silloin Simpukkatassu tulee luokseni.
”Isä, tuo oli Saniaistassun ääni!” Hän ulvahtaa.
”Mennään, hän tarvitsee apua”, sanon noustessani ylös. Kävelemme ulos sisäänkäynnistä ja melkein Susihammasta päin. Panen merkille veren, joka on tahrinut Susihampaan käpälät.
”Mitä olet tehnyt?” Tiukkaan häneltä, mutta hän vain kävelee ohitseni. Ulvaisu kuuluu uudestaan. Lähden juoksuun, ja ei aikaakaan kun saavumme Simpukkatassun kanssa harjoittelu areenalle. Huoman ensiksi Saniastassun, joka kyyhöttää pienenä kasana jonkin äärellä. Kohta tajuan, että se jokin on Kukkaiskynsi. Juoksen heidän luokseen Simpukkatassu kannoillani. Nään heti että kumppanini on kuollut. Hänen kaulasssaan on syvä haava, josta valuu edelleen verta. työnnän kuononi Kukkaisynnen turkkiin ja Saniastassu ja Simpukkatassu tekevät samoin. En tiedä kuinka kauan makaamme paikoillamme , mutta kohta nostan pääni ja nään Saniaispennunkin olevan veren peitossa. Hänen kasvoissaan on monta syvää viiltoa.
”Mitä, mitä tapahtui?” Kysyn voimattomana.

Advertisement