Valkopennun tarinat

26.9.2018

Leikin Hiekkapennun, Kuusipennun ja Kirsikkapennun kanssa aukiolla Apilahännän ja Yösydämen lekotellessa vähän matkan päässä pentutarhan edessä. Hopeapentu istui kauempana meistä ja tuijotteli maahan, en kuitenkaan vaivannut sillä päätäni sen kauempaa. Emo naukui juuri jotain Yösydämelle, mutta olin liian kaukana kuullakseni kunnolla.
”Ei leikitä tätä vaihdetaan johonkin muuhun, leikimme tätä aina”, nurisin. Samassa päähäni pälkähti idea uuteen leikkiin.
”Hei leikitään sellaista valloitus leikkiä! Jakaudutaan puoliksi ja vedetään keskelle raja. Toisen parin pitää saada ryöstettyä toisilta jotain ja toisten pitää estää se”, selitin nopeasti.
”Ihan hyvä idea, mutta mitä pitää saada ryöstettyä?” Kuusipentu kysyi. Käänsin katseeni veljeni vihreisiin silmiin, tiesin, että kysymys oli ihan aiheellinen. Miettiessäni Kirsikkapentu juoksi hakemaan tuoresaaliskasasta peltomyyrän.
”Kävisikö tämä?” hän kysyi, joskin hieman epäselvästi, sillä myyrä tukahdutti hänen äänensä.
”Käy hyvin”, vastasin, mietin kuitenkin rikoimmeko sääntöjä. Emo oli sanonut ettei ruualla saa leikkiä sillä se oli antanut henkensä, jotta me saimme elää. Kirsikkapentu laittoi myyrän paikalleen ja veti viivan.
”Miten me jaamme parit?” hän kysyi innokkaasti.
”Minä olen Hiekkapennun kanssa!” Kuusipentu ilmoitti heti, joten Kirsikkapentu oli minun parini.
”Me yritämme siepata myyrän ja te saatte puolustaa”, Kuusipentu sanoi, kuin vastaten äänettömään kysymykseen. Hopeapentu siirtyi nyt emonsa luo, mutta lähti pian tulemaan meitä kohti.
”Pääsenkö mukaan leikkiin?” hän kysyi minulta.
”Tule vain, Kuusipentu ja Hiekkapentu ovat tuolla puolen ja heidän täytyy päästä meidän ohitsemme hakemaan tuo myyrä”, selitin ja osoitin hännälläni myyrää vähän kauempana. ”Kumman puolelle sinä haluat mennä?” kysyin hopeanharmaalta naaraalta.
”Voin jäädä teidän puolelle”, hän sanoi nopeasti.
”Selvä, voimme sitten aloittaa”, hihkaisin ja äänestäni kuuli innostuksen.
”Epäreilua! Meillä on alivoima, jos Hopeapentu on teidän kanssanne…!” Hiekkapentu huusi, mutta vaikeni Kuusipennun kuiskattua jotain hänen korvaansa. Hopeapentu käveli rajan oikeaan laitaan odottamaan, itse jäin keskellä, jotta voisin siitä mennä auttamaan tarvittaessa. Huomasin silmäkulmastani Hiekkapennun lähtevän juoksemaan Hopeapentua kohti ja Kuusipennun Kirsikkapentua kohti. Arvelin Kirsikkapennun tarvitsevan enemmän apua ja olin lähdössä juoksemaan apuun, kunne huomasin Hiekkapennun painaneen Hopeapennun maahan. Kaarsinkin tassuni sinne ja loikkasin tönäisemään Hiekkapennun irti sisarestaan.
”Koitapa päästä siitä pois!” Hopeapentu kiljahti. Olin yhtymässä mielipiteeseen, kunnes kuulin takaamme riemunkiljaisun ja se oli Kuusipennun ei Kirsikkapennun suusta.
”Hiekkapentu! Me voitimme!” hän sirkutti iloisesti. Päästin irti Hiekkapennusta ja käännyin katsomaan, näin Kuusipennun voitonriemuisen ilmeen sekä Kirsikkapennun myrtyneen katseen. Ilmeisesti Hopeapentu oli huumannut sen myös.
”Me voitamme ensikerralla kuitenkin!” Hopeapentu kiljaisi ja Kirsikkapannun ilme kirkastui.
”Niin! Valmistautukaa häviämään!” hän huusi ja loikkasi Kuusipennun päälle. Jäin katsomaan Hiekkapennun kanssa oranssin ja valkoisen turkin sekamelskaa, Hopeapentukin jäi hetkeksi, mutta lähti sitten tuoresaaliskasalle. Leikimme vielä pari kertaa neljästään, kunnes yksi oppilaista, Sinitassu ilmestyi leiriin mukanaan vieras kissa.
Apilahäntä ja Yösydän ponnahtivat salamana pystyyn.
”Valkopentu, Kirsikkapentu, Kuusipentu, Hiekkapentu ja Hopeapentu tulkaa tänne!” he huusivat, kuin yhdestä suusta. Olisin halunnut jäädä katsomaan tilannetta, mutta meidän piti totella Apilahäntää ja Yösydäntä. Menin viimeisenä pentutarhaan Apilahännän tarkkojen silmien vahtiessa, että jokainen tulee sisään. Huokaisin alistuneena ja menin juttelemaan sisaruksieni ja muiden pentujen kanssa.

Advertisement