Luukku 4

Hyvää toista adventtia! Joulu lähestyy päivä päivältä. Sitä odotessa voi vaikka roolia pentujen pelastamista. Nämä luukut lyhentyvät päivä päivältä, sillä Tähtikissalla on kiireitä ja ei ole luovuutta. Kysymys roolijoille: millaisia jouluperinteitä teidän perheillänne on?

Tämän päivän luukun aihe on klaanien joulutarina. Kirjoita lyhyt tarina hahmosi/hahmojesi joulun vietosta. Tarinassa saa käyttää NPC-hahmoja ja muiden pelaajien hahmoja vapaasti. Jälleen kerran saat päättää, kuinka lähellä roolipelin maailmaa pidät tarinasi. Tällä kertaa kirjoitetaan juuri nimen omaan jouluinen tarina, mutta sen sisältö on vapaampi. Tarina keskittyy enemmän jouluaattoon, -päivään ja niihin aikoihin. Millaisia jouluperinteitä hahmoillasi on? Onko jotain klaanin, tai vaikka koko metsän laajuisia perinteitä?

Luukusta voi saada 5-30jp riippuen tarinan sisällöstä ja pituudesta.

Advertisement

2 vastausta artikkeliin “Luukku 4

  1. No ei meillä mitää ihmeellisiä perineteitä oo. Ollaan perheen kaa ja tehään kaikkee mukavaa : D

    Dream:

    Nostan päätäni. Aurinko ei ole noussut, mutta ei ihmekään. Aamu on jo pitkällä ja omistajani on jo herännyt antamaan minulle ja sisaruksilleni kevyttä aamupalaa. Kehrään lempeästi.
    ”Hyvää aattoaamua”, kuiskaan Silverille ja Hopelle. Minulla on tapana sanoa hyvät joulut jo aamusta, etten unohda sitä. Sisaruksieni vastattua syön ruokani pikaisesti. Olen suunnitellut jo päivän ohjelman.

    Hölkkään metsälle ajatellen vain yhtä kissaa. Ehkä tänä jouluna hän kehräisi minulle. Kun saavun metsänreunaan näen taas vilauksen mystisen kollin turkista ja huudahdan hänelle.
    ”Minulla on asiaa!” Onnekseni hän huomaa minut ja kääntyy hiukan ärtyisästi puoleeni.
    ”Hyvää joulua”, mau’un iloisesti.
    ”Hyvää joulua”, hän toivottaa takaisin. ”Älä silti luule, että olisit kaveri tai jotain.”
    ”Kylläpä luulen!” miukaisen korkealta. ”Älä itse luule mitään minusta.” Loikin huvittuneena kotiin. Kyllä se siitä, ajattelin itsekseni.

    Lekoteltuani jonkin aikaa omistajani saapuu luokseni. Menen hänen jalkojensa juureen ja pusken uteliaasti.
    ”Mitä piilottelet?” kysyn, ja omistaja tuntuu miltei ymmärtävän sen. Hän näyttää minulle pienen paketin. Hitaasti hän laskee sen tassujeni juureen ja menee sisarusteni luokse. Revin pakettia kynsilläni.
    ”Kiitos”, kehrään. Sisältä paljastuu pieni, sulkahäntäinen hiirilelu, jota alan mäiskiä innokkaasti. Vielä täytyy hetki odottaa omistajien puuron ja kinkun jämiä…

    Tykkää

  2. Tuulitassu:

    Hypähtelin innoissani ja yritin saada lumihiutaleita suuhuni. Samassa näin Tuisketassun tulevan minua kohti aukiolta.
    ”Tuisketassu! Nyt on jouluaatto!”, huusin jo kaukaa loikkiessani häntä vastaan.
    ”Joo, tiedän”, Tuisketassu kehräsi hymyillen. Kehräsin hänelle ja näin myös isäni Ratamoturkin. Hän tassutteli luoksemme rauhallisesti.
    ”Hyvää joulua teille molemmille”, Ratamoturkki kehräsi ja nuolaisi meidän kummankin päätä niinkuin Kaikutähtikin oli tehnyt viimeksi kun juttelimme hänen kanssa.
    ”Hyvää joulua”, vastasin hymyillen. Tuisketassukin toivotti hyvää joulua isällemme, jonka jälkeen Ratamoturkin piti lähteä rajapartioon. Vilkaisin Tuisketassuun ja sanoin:
    ”Tule, minulla on asiaa, mutta en voi kertoa sitä tässä”. Nyökkäsin leirin ulokäyntiä kohti ja juoksin sinne Tuisketassun seuratessa minua. Kävelimme lumen peittämässä maassa leirin ulkopuolella ja huomasin pari kiveä puskan takana.
    ”Tuonne”, sanoin ja loikkasin puskan yli. Kun istuimme kivillä, kerroin asiani.
    ”Tuota…”, aloitin hieman epävarmasti, mutta Tuisketassu keskeytti minut.
    ”Anna kun arvaan: Tämä liittyy Punatassuun?”, hän kysyi tietäväinen ilme kasvoillaan.
    ”Joo”, virnistin leveästi ja jatkoin:
    ”Haluaisin nähdä hänet tänään…”. Tuisketassu näytti miettivältä.
    ”Kyllä sinä varmaan näät hänet”, hän naukaisi lopulta ja kohautti harteitaan.
    ”Mutta nyt, mennäänkö kokeilemaan onneamme ja yritetään saalistaa jotain?”, Tuisketassu sanoi reippaalla äänellä. Nyökkäsin myöntymisen merkiksi. Ehkä saalistaminen tekisi minullekin hyvää, sillä jouluna olin aina ylienerginen.
    ”Mene sinä tuonne, niin minä lähden tuohon suuntaan”, ehdotin ja lähdin Laaksoklaanin reviiriä päin. Nyt kuitenkin päätin keskittyä saalitamiseen enkä Laaksoklaanin harvinaisen komeaan kolliin. Yritin etsiä minkäänlaista merkkiä saaliseläimistä, mutta turhaan. Olin jo vaihtamassa paikkaa, kunnes kuulin pientä kahinaa. Näin laihan hiiren etsimässä ruokaa ja sisälläni syttyi liekki. Laskeuduin maahan ja hiivin eteenpäin. Hyppäsin ilmaan ja puraisin hiiren niskan poikki. Hiiri ei ollutkaan niin laiha kun luulin.
    ”Vien tämän Lasisilmälle”, kehräsin ajatuksissani.

    Palasin leiriin ja suuntasin klaaninvanhimpien pesälle.
    ”Lasisilmä, minä tässä. Tuulitassu”, naukaisin ystävällisesti sokealle kissalle.
    ”Toin sinulle hiiren”. Lasisilmä kääntyi ääntäni kohti.
    ”Voi kiitos”, hän naukaisi hennolla äänellä haistaessaan hiiren tuoksun.
    ”Hyvää joulua”, toivotin laskiessani hiiren hänen lähelleen.
    ”Hyvää joulua”, Lasisilmä maukaisi.

    (En tiiä onks Lasisilmä viel elossa, kai se on, mut sen sivuja ei löytyny?)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s