Kultasydän

Nimet: Kulta, Kultatassu, Kultasydän
Sukupuoli: naaras
Klaani: Laaksoklaani
Arvot: kulkukissa, oppilas, soturi
Mestari: Sydänsade
Oppilaat: –
Ropettaja: Kultasydän

Ulkonäkö: Kultasydän on hieman pienehkö kissa, jonka tuuhea häntä on normaalin mittainen hänen kokoaan ajatellen. Hänen valkoisessa turkissaan on oransseja ja ruskeita täpliä. Kultasydän silmät ovat siniset. Hänen karvansa ovat aika pitkiä mutta hänen turkkinsa on ohut. Hänellä on myös lovi toisessa korvassaan ja silmien yläpuolella on hämmentävän pyöreitä tummia ympyröitä.

Luonne: Kultasydän on yleensä kärsivällinen mutta joskus ei. Tuntemattomien seurassa arastelee hieman mutta tuttujen kanssa on tosi rentona. Hän on kiltti mutta jos on nukkunut huonosti tai muuten ärsyyntynyt niin saattaa olla pomotteleva tai äksy. Suhtautuu muihin myönteisesti. Uskoo Tähtiklaaniin. On uskollinen klaanilleen sillä he pelastivat hänet. On ikuisesti kiitollinen siitä että hänet otettiin klaaniin. Ei ole lainkaan kunnianhimoinen eikä tahdo päälliköksi.

Vanhemmat
SisaruksetTomu
Kumppani
Pennut

Ystävät:

Taidot:
Metsästys: 3,5/5
Taisteleminen: 3/5

Vahvuudet:
Juokseminen
Kiipeäminen
Myötätunto

Heikkoudet:
Ei osaa puhua puolestaan
Luovuttaa helposti
Kammoaa koiria ja kettuja

Menneisyys: Kullan vanhemmat olivat hylänneet hänet ja hänen veljensä Tomun. He elivät kahdestaan kulkukissoina muutaman päivänmatkan päässä klaaneista. Kerran Kulta oli Tomun kanssa saalistamassa niityllä jonka lähellä he olivat yöpyneet. Oli hyvä saalistuspäivä ja riistaa oli paljon ja he olivat päättäneet saalistaa paljon sillä myöhemmin sataisi ja sitten ei olisi mukava saalistaa. Yhtäkkiä Kulta kuuli jostain kovaäänisen haukun. Tomukin oli kuullut sen. Kaukaa oli tulossa koira suoraan heitä kohti. He lähtivät juoksemaan pakoon ja Kulta onnistuikin siinä mutta kun hän lopetti juoksemisen hengästyneenä niin hän tajusi että oli kadottanut Tomun. Hän huusi Tomua mutta Tomu ei vastannut. Kulta kuuli jälleen koiran ja pakeni kauas metsään. Illalla hän rämpi pitkin metsää eteenpäin tietämättä mihin oli menossa ja mihin olisi pitänyt mennä. Hän ei tiennyt mistä oli tullut. Alkoi sataa mutta Kulta jatkoi siitä huolimatta. Lopulta hän oli niin väsynyt että jaksoi vain ryömiä pensaan alle suojaan ja nukahti. Aamulla hän saalisti mutta jatkoi sitten kävelemistä ja ajatteli että jatkaisi varmaan kävelemistä koko loppu elämänsä jos ei löytäisi Tomua. Mutta muutaman päivän päästä hän saapui nummelle jossa hän haistoi kissojen tuoksua. Hän jatkoi matkaansa siitä huolimatta ja oli päättänyt saalistaa sillä hänellä ei ollut koskaan ollut yhtä kova nälkä. Hän näki kanin ja lähti jahtaamaan sitä mutta hänellä oli niin nälkä ettei hän jaksanut juosta ja hän rojahti maahan. Sitten hän näki hämärästi kun joku kissa nappasi sen kanin. Seuraavan kerran hän heräsi Laaksoklaanin leirissä kissojen ympäröimänä. Klaanin päällikkö toivotti hänet tervetulleeksi jos hän päättäisi jäädä. Hän jäi sillä ei hänellä ollut enää muutakaan paikkaa. Hän kaipaa aina veljeään mutta hänen täytyi hyväksyä että he eivät ehkä tapaa enää koskaan.

Lue Kultasydämen tarinoita

Advertisement